Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/modules/mod_k2_content/helper.php on line 419
 

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Nostemestari mediassa

2013

 

Kauppalehti 24.1.2013

TYÖLLE TARVITAAN UUSI EETOS

Ehdotukset työurien pidentämisestä eläkeikää nostamalla ja kilpailukyvyn parantaminen palkkoja alentamalla tyrmättiin raivoisast, mutta yhtä hatarin perustein kuin ehdotukset oli tehty. Kummassakaan ei otettu huomioon, miten radikaalisti ja peruuttamattomasti työn ympäristö on muuttunut.

Käyty keskustelu paljasti, että työllä on vakava imago-ongelma: siitä ei pidetä eikä haluta tehdä. Tutkimusten mukaan suomalaisten suhde työhön on kuitenkin kaksijakoinen. Puolet suomalaisista ”joutuu” käymään töissä, mutta toinen puolikas kokee onneksi edelleen saavansa tehdä työtä. Moni liittää työhönsä aitoa intohimoa, kokee kutsumusta ja tajuaa, miksi työtään tekee. Heille ammatti on tärkeä osa identiteettiä ja sitä harjoitetaan hyvillä mielin.

Ollakseen mielekästä työ tarvitsee tarkoituksen. Sellaiseksi ei riitä rahapula. Tarkoitus pitää määrittää tarpeista käsin eikä itsestä. Työn tarve tulee toisilta ihmisiltä.

Liian moni tankkaa mielensä täyteen apeita ajatuksia ja menee töihin kesät talvet samalla tylsällä asenteella, vaikka maailma ympärillä myllertää. Tietokoneen ohjelmat päivitetään useammin kuin aivojen ajatukset. Pahaa oloa puretaan työystäviin ja asiakkaisiin tajuamatta, että näin toimien menettää itse eniten. Jokainen joutuu kantamaan oman kuormansa.

Ei kuitenkaan riitä, että yksilöt päivittävät oman ”työpäänsä”. Monessa organisaatiossa fokus on viritetty kapeasti ja itseriittoisesti. Suoritusta mitataan ja onnistumista arvioidaan lyhytnäköisesti ja kylmäkiskoisesti.

Tarkoitusta tarvitaan, mutta sitä ei voi työntää ihmisiin. Ihmiset eivät syty ja veny, jos heidän edellytetään sitoutuvan sellaiseen, jonka kokevat vääräksi tai turhaksi. Tarkoitus imeytyy ihmisiin organisaation tavasta toimia. Se näkyy siinä, mistä palavereissa puhutaan, mitä pidetään tärkeänä, mistä palkitaan ja mistä rangaistaan.

Raha on syy käydä töissä, mutta ei riitä työn tarkoitukseksi eikä siitä siis ole työn eetoksen sokkeliksi. Ihminen tarvitsee muutakin kokeakseen olevansa ihminen.

Työ ei ole koko elämä, mutta toisten tekemä työ on omankin hyvinvointimme ehto ja lähde. Arvostus kaikkea työtä kohtaan on palautettava. Jos tässä onnistutaan, ehdotusta eläkeiän nostamisesta ei enää oteta vastaan työrangaistuksen pidentämisenä.

Tarkoitukseen vaikuttaa moni asia. Yksi tärkeimmistä on tunne, että voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Tämä on ohittamattoman hyvä ohjenuora myös työelämän kehittämisessä. Ei se tarkoita, että ihmiset saavat tehdä mitä lystäävät ja päättää kaikesta. Kaikki työ on lopulta yhteistyötä.

Kun työ määritellään tarpeista käsin, tarkoitus on ihmiset yhdistävä voima. Sitä on terve ja toimiva työn eetos.

Heikki Peltola 
toimitusjohtaja
Nostetuotanto Oy  

2012

Kehittyvä kauppa 9/2012

"Millainen lataus, sellainen tulos" kertoo, että avoimuus auttaa ankean ajan yli.

"Yhdessä tekemällä löytyy lääkkeitä, joita kukaan ei yksin keksi."
"Jokaisen kannattaisi silloin tällöin kysyä itseltään ja vastata rehellisesti: "Mitä tulee paikalle, kun minä tulen?" Ei voi vaikuttaa siihen, mitä toiset tuovat, mutta itseensä voi. Ihminen levittää sitä hän on ja sen kanssa meistä itse kukin saa elää tai joutuu elämään.
  Tullessaan paikalle jokainen tuo mukanaan plussan tai miinuksen, mutta kohtaamisen jälkeen etumerkki voi olla toinen."  

Helsingin Sanomat 20.5.2012

Pekka Mykkänen HS Työelämä:

"Kirja vilisee kielellisiä spagaatteja, joilla Peltola yrittää lumota lukijan uudenlaiseen ajatteluun. On vilppitutkaa, pomokratiaa, henkiälyä ja me-mieltä. Powerpointmaisen sloganisminsa lomassa Peltola puuttuu myös monenlaiseen tärkeään. Samat ihmiset pystyvät oikealla tavalla johdettuina ja opastettuina luomaan negatiivisuuksien alla natisevista organisaatioista ihmetekoihin yltäviä pajoja." 

Kiinteistöposti 4/2012

Hanna Rissanen kirjoittaa otsikolla "Isännöintipalveluun nostetta, hohdokkuus tavoitteena".

Fakta 3/2012

Virvamaria Toikka kirjoittaa otsikolla "Ihme syntyy yhdessä" laajassa haastattelussa mm.:

"Peltola muistuttaa egojen säätämisen merkityksestä. Yhteistyön suurimpia esteitä on usein se, että ihmiset suostuvat tekemään mukisematta kaiken, mitä pyydetään tai sitten päinvastoin: työntekijät toimivat omilla ehdoillaan."

Yhteistyön sijaan Peltola puhuu yhtenä tekemisestä. Helpoiten sen voi pilata ylimielisyydellä eli liialla itsevarmuudella, röyhkeydellä ja jääräpäisyydellä. Suomalaisessa työelämässä yleisempää on epävarmuus, kyynisyys ja arkuus eli alimielisyys – niin kuin Peltola asian ilmaisee." 

Fakta 1/2012

Matti Copeland arvioi YHTENÄ -kirjaa otsikolla "Tästä kirjasta saa voittajafiiliksen":

"Heikki Peltolan kirjan luettuaan on ihan voittajafiilis. Tekee mieli etsiä ympärilleen heti toisia ihmisiä ja alkaa toimia yhdessä ja yhtenä. Itsekkyys, ego ja minäminä ovat ainakin hetkellisesti hävinneet kamppailun menestyksen lähteinä.

Kehotan kuitenkin kaikkia aloittamaan tämän kirjan lukemisen sivulta 296 kohdasta Keskeiset käsitteet. Löysin itseni vahvasti kohdasta Muuttuva mieli (growth mindset) – utelias ja sitkeä, uskoo oppivansa. Ajatuksia ja lukuhaluja herättäviä käsitteitä ovat myös elementti, hohto, ihme, lataus, noste... Aivot, aistit ja kehonkieli ovat kaikki mukana Peltolan tarinan kerronnassa.

En oikein osaa kuvitella, ettemmekö kaikki haluaisi onnistua ja menestyä elämässä. En myöskään usko ettemmekö haluaisi ottaa tähän onnistumiseen ja menestykseen mukaan ihmisiä ympäriltämme. Miksi sitten kuitenkin niin usein sorrumme itsekkyyteen ja kadotamme kuvan kokonaisuudesta? Mitä pelkäämme?

Peltola rohkaisee lukijoitaan todella innostavasti jättämään itselleen tilaa toimia, olla utelias, aistia tai vaan kuunnella. Esimerkiksi hyvä johtaja ei tuputa omia oletuksia toisille, vaan haluaa tutustua ihmisten ajatteluun ja antaa heidän loistaa omalla tavallaan.

Tämän kirjan ytimessä on ajatus, että mieli on usein kasvua (niin henkistä kuin materiaalistakin) rajoittava tekijä, koska sen kautta tulkitaan todellisuutta. Todellisuus on taas minä-mielen ja me-mielen kamppailua. Jos ei päästä minä-mielen itsekeskeisyydestä me-mielen voimaan, joka syntyy, kun ihminen saa ja antaa toiselle, ei päästä toimimaan yhtenä.

Peltola on hyvin paljon samoilla linjoilla kuin Pekka Himanen, rikastavan vuorovaikutuksen ajatuksissa. Syvällisiä ajatuksia mutta kirjoitettu pirteästi luettavaan muotoon.

2011

Alimentia 6/2011

Agronomiliiton jäsenlehdessä Sari Häkkinen raportoi liiton yrittäjäpäivässä 22.10.2011 pitämääni puheenvuoroani aukeaman verran otsikolla "Työelämän noste löytyy meistä jokaisesta".

Kaupan maailma 6/2011

Kirjan "YHTENÄ" esittely.

"Kirja sisältää vahvan viestin yhdessä tekemisen nostamisesta uudelle tasolle."

Soveltaja 3/2011

Olli Manninen arvioi "YHTENÄ" otsikolla "Lataus saa tiimin loistamaan".

"Paitsi avartavaa luettavaa myös lähteiden aarreaitta. Peltola on käynyt läpi keskeiset kotimaiset ja kansainväliset teokset, jotka käsittelevät tiimityöskentelyn kehittämistä, parempaa johtajuutta ja kannustavan yrityskulttuurin rakentamista."

Kehittyvä kauppa 8/2011

Arto Jaakkola arvioi kirjan YHTENÄ otsikolla "Erillisyydestä yhtenä tekemiseen".

"Mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu kirja. Se panee miettimään tekemisiämme ja sitä, mikä ylipäätään elämässä on tärkeää."

Uusi aika 2.9.2011

Maarit Kautto kommentoi kirjaa otsikolla "Jos minästä kasvaisi me".

"Peltolan viisaudet pätevät paitsi työelämässä yhtä hyvin myös kotona ja vapaa-aikana. Yhteistyötä, yhtenä tekemistä tarvitaan myös perheissä. Jos kotona jokainen perheenjäsen puuhastelee vain omia juttujaan, ei perhe ole yhtenäinen, eikä sitä oleellista me-henkeä synny.

Ajatusta voisi soveltaa niin ikään koko nyky-yhteiskuntaan. Jos tänä päivänä niin yleisen minä-ajattelun sijaan tarkasteltaisiin asioita enemmän me-näkökulmasta, mullistuisivat monet käsitykset, teot ja päätökset - ja parempaan suuntaan.

Ja meitä kaikkia auttaa varmasti jaksamaan Peltolan ajatus, että elämä ei ole suoritus vaan elämys. Elämän arvoa ei saa kutistaa muutamaan mitättömään numeroon. Sen ydintä ei voi ilmaista vuosina, kiloina eikä sentteinä. Elämä on ihme, jota ei pidä eikä saa määritellä. Se pitää tuntea ja kohdata.

Kehittyvä kauppa 5/2011

"Ketjujen kisaa kiehtomisesta eivät rajat rajoita" esitteli Kaupan tekijät -erikoisnumeron historiaa 20 vuoden ajalta.

"Astumalla ulos omasta laatikostaan oppii enemmän kuin nyhjöttämällä tutulla reviirillään."

"Vähittäiskaupassa ei oi menestyä, jos konsepti ei ole kunnossa, mutta ei pelkkä konsepti saa kassaa laulamaan. Ratkaisevaa on, miten kiehtovana asiakas konseptia pitää."

Kiuruvesi 13.4.2011

Päätoimittaja Jaana Selander kertoo luennosta Kiuruvedellä

Tilisanomat 2/2011

Itsensä johtamisesta otsikolla "Järjestä pääsi tai pääset järjestäsi".

 

2010

Iisalmen Sanomat 26.5.2010

Luennosta Iisalmessa raportoi Veikko Huttunen otsikolla "Joudutko taas kerran menemään töihin?"

"Pölyt pois aivoista niin näkee kirkkaammin, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei! Jos haluaa pärjätä talouden taantumassa, pitää ajatella kirkkaasti, mutta ei yksin. Käpertyminen on suuri virhe."

Kehittyvä kauppa 5/2010

"Alamäkeä" kertoi kaupan kehityksestä vuonna 2009.

"Lama ei kaada ketään, mutta kehityksen pysähtyminen kaataa jokaisen."

"Ratkaisevaa ei ole se, millaisia ovat ajat vaan miten herkästi reagoi olosuhteiden muutoksiin. On ihan tyhmää jäädä odottamaan hyviä aikoja. Historia on osoittanut, että vain ne voivat menestyä, jotka osaavat ketterästi sopeutua kaikenlaisiin aikoihin."

 

2009

Helsingin Sanomat 11.11.2009

"Anna-Maija Lehto (HS 9.11.) toivoi naisille tyypillisen johtamisen yleistyvän työelämässä. Hän viittasi tutkimuksiin, joiden mukaan naiset ovat parempia johtajia kuin miehet erityisesti niissä asioissa, joita nykyisin töissä tarvitaan. En kiistä tutkimuksen tuloksia, mutta johtamisen tutkijana ja työyhteisöjen kehittäjänä kavahdan sen tulkitsemista näin yksioikoisesti. 

Johtamiseen voi vaikuttaa sukupuolikin, mutta siitä ei pitäisi tarkoitushakuisesti tehdä niin tärkeätä kriteeriä kuin joillakin on houkutusta tehdä. Eroja johtamisen tuloksissa saadaan helposti tutkimalla iän, rodun, työkokemuksen, koulutuksen, vakaumuksen tai vaikka horoskooppimerkin vaikutusta tuloksiin. 

Voi olla, että nuoret eivät ole yhtä kokeneita johtajia kuin vanhat, pohjalaiset ovat sitkeämpiä kuin savolaiset tai ateistit ahneempia tuloksille kuin uskovaiset, mutta miten tämä tieto auttaa kohentamaan johtamista?

Persoonalla on iso merkitys, mutta mitä ja kenen tarkoitusta palvelee pelkän sukupuolen nostaminen keskeiseksi kriteeriksi?

Naisten nousu on tuonut paljon hyvää työelämään. Toivon hartaasti hyvän johtamisen yleistyvän, mutta sukupuoli ei tee johtajasta hyvää tai huonoa. 

Armeijassa opittu hierarkkinen pomotus ei kaikkien onneksi enää ole ainoa tai hallitseva johtamisoppi. Työyhteisöissä pitäisi kaikin tavoin huomioida se, että kaikenlaiset ihmiset voivat käyttää ja kehittää kykyjään. Siksi pidän vastuuttomana työpaikkojen näkemistä sukupuolitaistelun tantereena. 

Toiminnan kehittäminen edellyttää ihmisten moninaisuuden hyödyntämistä ja onnistuu vain, kun jokainen osapuoli on valmis avoimesti tutkimaan omaa toimintaa ja oletuksiaan.

Helsingin Sanomat 11.9.2009

Mielipidekirjoitus otsikolla "Kukoistus alkaa valinnasta" 

Filosofi Pekka Himasen saama toimeksianto henkisen kukoistuksen elvyttämiseksi Suomessa herätti vähättelijöiden vyöryn. Reaktio ei yllättänyt, koska ankeina aikoina apeuden apostolit kuulostavat uskottavammilta kuin kukoistuksen konsulentit. 

Valtion päättäjien rohkeus nostaa Suomen tavoitteeksi henkinen kukoistus on hieno teko, varsinkin, jos tarkoitus ei ole siirtää kansan huomio ikävistä asioista iloisiin, vaan virittää kansa tajuamaan, mikä elämässä kantaa ja kannattaa ja mikä ei.

Harvassa yhteisössä kukoistus uskalletaan nyt asettaa toiminnan tavoitteeksi, varsinkin kun taantuma pakottaa tiukkaan kulukuriin. Silti juuri niin pitäisi tehdä ja sisukkaasti uskoa, että itse luomme kohtaloamme. 

Kukoistukseen pyrkiminen edellyttää sitoutumista yhdessä tekemiseen, toisiin ihmisiin. Kukoistus on yhteinen valinta, mutta pieleen on helppo mennä joko niin, että yksilöt toimivat liian itsekkäästi ja hakevat vain omaa hyväänsä tai että yhteisö toimii liian sanelevasti ja nujertaa ihmiset. 

Liian monessa yhteisössä ihmiset valjastetaan yhteisön vankkureiden eteen ja piiskataan vetämään. Näin ei synny kukoistusta vaan joko alistuvaa kuuliaisuutta, kapinointia tai vieraantumista. Kaikissa vaihtoehdoissa sekä ihminen että yhteisö voivat huonosti. 

Henkistä hyvinvointia syntyy vain silloin, kun yhteistyön lähtökohtana ovat yksilöiden erilaisuuden kunnioittaminen ja toisaalta yksilön halu kantaa oma kortensa yhteiseen kekoon. Tulevissa kukoistustalkoissa tarvitaan toki vähän sisua, saunaa ja Sibeliusta, mutta myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät vain passiivisina odota namuja taivaalta vaan tekevät enemmän kuin osansa estääkseen Suomea vajoamasta alistajien ja alistujien maaksi. 

Tie kukoistukseen voi olla pitkä (Luukkainen HS 9.9.), mutta kukoistuksen ehtojen pohtiminen tuottaa varmasti paremman lopputuloksen kuin uhkakuvilla uhoaminen. 

Kukoistus on kollektiivinen ilmiö, jonka leviämisessä vaikuttavat sekä sanat että teot. Siksi voi vain toivoa, että sekä yksilöt että yhteisöt uskaltavat valita kukoistuksen siitäkin huolimatta, että asettuvat näin mollaajien maalitauluksi.

Kehittyvä kauppa 5/2009 

"Taantuman torjuntaa" esittelee kaupan kehitystä vuonna 2008.

"Kaksi isoa trendiä on nyt nähtävissä levottomana vellovassa maailmassa. Ensiksikin huoli ympäristöstä ja eettisyyden vaatimus. Luikurit ovat luusereita! Toinen tarve on vahva tarve yhdessä tekemiseen. Tepsivä vastalääke talouden taantumaan on rakentaa oma paketti yhdessä asiakkaan kanssa, mutta aitouttaan ei kannata eikä saa hukata. Asiakkaat arvostavat omaperäisiä toimijoita."

Salonjokilaakso 5.2.2009

Mikko Turklin tenttasi ja referoi Salossa 3.2. puhuneen nostemestarin ajatuksia.

"Yritysten ei kannata painaa paniikkinappulaa. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen taantuma. Ei kannata tehdä päätöksiä pahimman skenaarion mukaan. Nyt kaivataan suhteellisuudentajua."

"Uusi tilanne avaa mahdollisuuksia uusille toimijoille ja toimintatavoille. Esimerkiksi Nokia löi itsensä läpi maailmanmarkkinoilla 90-luvun lamassa. Sama pätee irtisanottuihin työntekijöihin. Alanvaihtoakin voi pohdiskella, jos oma ala syöksyy."

Peltolan mukaan yrittäjän ei kannata välttämättä pidentää omaa päiväänsä taantuman takia. Saattaa olla oikea hetki pitää vuosien varrella kertyneet lomarästit ja ladata luovuutta ollakseen valmis sitten kun markkina taas elpyy. 

Helsingin Sanomat 29.1.2009

Mielipidekirjoitus otsikolla "Ihmisten johtaminen ei onnistu pelkillä sanoilla"

"Kenneth Aschan oudoksui (HS 28.1.) Juhana Torkin nihkeitä kommentteja (HS 25.1.) Barack Obaman virkaanastujaispuheesta ja kysyi, olemmeko me suomalaiset niin tunneköyhiä, että meidän pitää pilkata suurien tunteiden osoittajia.

Obaman viikko vallassa on nostattanut suuren toiveikkuuden aallon eri puolilla maailmaa. Se taas nostaa esiin kyynisiä kriitikoita, jotka rauhoittelevat tyhmää kansaa ja pyytävät odottamaan näyttöjä. Näin teki myös Sampo Terho (HS Vieraskynä 26.1.) vihjaamalla, että Obama on pelkkä suunsoittaja.

Olen iloinen siitä, että Amerikan johtoon nousi ihminen, joka pyrkii yhdistämään maailmaa eikä jakamaan sitä hyvään ja pahaan osaan, meihin ja muihin. On upeata, että Obama sanoo haluavansa maailman kokevan Amerikan ystävänä eikä maailman valtiaana. Olen kiusallisen tietoinen, että monia maailman maita johtaa valtaan halunnut ja siitä nauttiva mies.

Barack Obama on onnistunut antamaan kuvan ihmisestä, joka haluaa muutoksen tapaan, jolla hänen isänmaataan on johdettu. Hän tietää ja ilmaisee, että hän ei yksin kykene tuota muutosta tuottamaan, hän tarvitsee tuekseen vastuunsa tuntevia ihmisiä, jokaista.

Johtaminen ei ole pelkkää retoriikkaa. Se on sitä, että saa ihmiset liikkeelle toteuttamaan hyviä asioita. Siinä ei voi onnistua pelkillä sanoilla tai eleillä. Pitää olla asia, jonka takia ihmiset haluavat lähteä liikkeelle. Obaman viesti eilen oli, että amerikkalaisten pitää mennä neuvotteluihin kuunnellen, ei sanellen. Yhtään näin viisasta ajatusta en ole kahdeksaan vuoteen kuullut enkä edes uneksinut kuulevani George W Bushin suusta. Siksi olen toiveikas sen suhteen, että muutos on todella tulossa.

Kyynikot ja älyllä operoivat meillä on aina keskuudessanne, mutta kun talo on tulessa, on aika lapsellista saivarrella sanojen järjestyksestä tai sisällöstä.

2008

Apu 25.9.2008

Anne Moilasen Kyösti Kakkosta ja halpahalleja käsittelevän jutun kainalotarinassa nostemestari arvioi halvalla myymisen merkitystä.

Anna 11.9.2008

Tuija Halmekosken toimittamassa Työpari-palstalla esitellään Esa Saarinen ja Heikki Peltola.

"Osallistuttuani Pafos-seminaariin 1996 tajusin, että tämä kaveri on itseään isommalla asialla. Viikko Kyproksella kirjaimellisesti sähköisti minut."

"Erityisesti arvostan sitä, että Esa ei yritä tehdä ihmisiä kaltaisekseen vaan rohkaisee heitä löytämään ikioman polkunsa. Meni pitkään ennen kuin tajusin, että hänen pukeutumisensakin alleviivaa tätä ihmisen oikeutta."

Toyota perhe syyskuu 2008

Toyotan henkilöstölehden pääkirjoituksessa nostemestari kirjoittaa otsikolla "Kun hyvä ei riitä" mm. Toyotan tapa toimia korostaa laatua, vastuuta, halua muuttua ajan mukana ja joukkueena toimimista. Toyota haluaa näyttää suuntaa muille ja on onnistunut nousemaan arvostetuksi merkiksi. Harva yritys uskaltaa Toyotan tavoin asettaa tavoitteekseen täydellisen asiakastyytyväisyyden.

Hurjin haaste on hyvän maineen ylläpitäminen tunnista, viikosta ja vuodesta toiseen. Näissä talkoissa tarvitaan paitsi jokaista tämän lehden lukijaa myös elävää yhteyttä asiakkaaseen. Nykykäsityksen mukaan asiakkaita eivät enää ole vain ne, jotka päättävät kaupat, asiakas on jokainen, joka käyttää ostettua tuotetta tai palvelua. Toyotan asiakkaita on siis autokauppaa hieroneiden ja ajopeliä huollossa käyttävien "köriläiden" lisäksi tuhansia naisia ja lapsia. Heistä saattaa riippua se, millaisella autolla perhe seuraavaksi ajelee.

Autokauppa on tähän asti ollut varsin miehinen maailma, eivätkä fiksut naiset ole kokeneet sitä erityisen innoittavana. Tähän olisi olemassa yksinkertainen vastalääke. Ensin naiselta kysytään, mikä hänestä on tärkeää autokaupassa, huollossa ja itse autossa. Kun hän vastaa, ei väitetä vastaan vaan kuunnellaan ja oikeasti yritetään ymmärtää. Lopuksi erilaisia toimintatapoja testataan ja katsotaan mikä naisia miellyttää. Kyselyä ei saa teettää tutkimuslaitoksella, se pitää tehdä ihan itse, ja aluksi vaikka kotona illalla. 

Alalla kuin alalla vaikeista ajoista selviävät helpoimmin ne, joilla on kykyä sopeutua erilaisten asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin. Jokainen asiakas haluaa olla erityinen ja tulla kohdelluksi yksilönä. Uuden tutkimuksen mukaan palvelutilanteissa parhaiten eivät selviä ne, jotka härkäpäisesti tuputtavat asiakkaalle omaa tuotettaan vaan ne, joilla on malttia selvittää mitä asiakas todella haluaa ja tarvitsee.

Sadasta palvelukohtaamisesta vain pari on sellaista, joka sytyttää asiakkaan niin, että hän kertoo hyvästä kohtelusta jollekin toiselle. Neljä kertaa sadasta asiakas pettyy ja 94 kertaa palvelu ei jätä asiakkaaseen minkäänlaista tunnejälkeä, ei hyvää eikä huonoa.

Toyotalla on pitkä näyttö laadukkaiden autojen tekemisessä ja vankkaa osaamista asiakkaiden ymmärtämisessä. Jos haluaa isosti onnistua palvelupelissä, pitää olla hillittömän kiinnostunut vaativien asiakkaiden nirsoilta tuntuvista toiveista."  

Kehittyvä kauppa 5/2008

"Mielitekoja ja muuta mukavaa" kertoo kaupan kehityksestä 2007.

"Liian monessa ketjussa puhutaan asiakaslähtöisyydestä ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa ja edellyttää konseptilta. Yltäkylläisyyden keskellä elävä asiakas osaa olla nirso nirppanokka, yltiöyksilöllinen tyyyliä ja elämyksiä etsivä kulkuri, joka suostuu sitoutumaan vain yritykseen, joka ärhäkästi mukautuu hänen oikkuihinsa. Ihan hyvät konseptit hylätään sääliä tuntematta, jos ne eivät säväytä tai ole tarpeeksi sähäkkiä." 

 

2007

Helsingin Sanomat 27.12.2007

Mielipidekirjoitus otsikolla "Työtä ei tule tarkastella vain kahden kauppana"

Professori Matti Ylikoski luetteli ansiokkaasti Sunnuntaidebatissa (HS 23.12.) joukon työelämän haasteita, mutta listalta puuttui tärkeä ulottuvuus työelämän murroksen ymmärtämiseksi. 

Modernissa yhteiskunnassa työtä ei tule enää tarkastella vain kahden kauppana, työnantajan ja työntekijän välisenä sopimuksena, vaan työn arvoa, sen tuottavuutta ja merkitystä arvioidessa tulisi  ratkaisevaksi tekijäksi nostaa se, millaisia tuotteita ja palveluksia työn maksaja saa rahojensa vastineeksi.

Käsityksemme työstä ja johtamisesta ovat pääosin jäänteitä ajalta, jolloin maailma oli vakaa ja helposti hahmottuva. Organisaatiot olivat ikuisia ja jähmeitä ja ihmisiä johdettiin ylhäältä käskyin.

Maailma on muuttunut, mutta ajatukset eivät. Edelleen kuvitellaan, että työt tulevat tehokkaimmin tehdyksi, kun vastuu ja valvonta erotetaan tekemisestä. Muistoina menneestä maailmasta meillä on kasapäin termejä ja käytäntöjä, jotka eivät asiakkaan näkökulmasta katsottuna kerta kaikkiaan toimi ja niitä pitää muuttaa.

Vanhassa maailmassa organisaatioilla oli itseisarvoa: ne olivat olemassa itseään varten. Uudessa maailmassa ei pidä tuottaa sellaista mitä ei tarvita eikä haluta. Työllä ei enää tyydytetä vain asiakkaiden perustarpeita vaan heidän alati ja vikkelästi muuttuvia mielihalujaan.

Jähmeästi johdetut ja tahmeasti työskentelevät organisaatiot eivät pysy muutosten mukana. Usein ne eivät edes pidä tätä ongelmana, koska ovat itse määritelleet oman tehtävänsä ja siksi olettavat täyttävänsä tarkoituksensa.

Uudessa maailmassa kaikki organisaatiot ovat ihmisiä varten. Tehokkaimmin tämä tarkoitus toteutuu, kun jokainen joutuu itse määrittelemään ja sisäistämään oman tehtävänsä asiakkaiden tarpeista käsin. Tästä ymmärryksestä syntyy työn laatu ja mielekkyys - tai jää syntymättä silloin kun tätä tajua ei ole. Tämä edellyttää uudenlaista johtamisotetta, mutta myös työn tekemisen uutta etiikkaa. 

Systeemien suojamuureja ei enää ole. Ainoa turva on ammattimainen ja palveluhenkinen työote. Se edellyttää tahtoa tehdä työ niin hyvin kuin mahdollista siitäkin huolimatta, että työn jatkuvuudesta ei ole takuita.

Työssä viihtymisen teemaa kytkeytyy tähän oleellisesti. Se on edellytys hyvälle työlle ja tuottaa lisäarvoa myös asiakkaille, koska huippuhyvää palvelua voi tuottaa vain ihminen, joka saa työssään toteuttaa itseään ja asiakkaiden toiveita eikä vain esimiesten ja organisaation ohjeita.

Helsingin Sanomat 3.10.2007

Mielipidekirjoitus otsikolla "Johtajien erot eivät johdu vain sukupuolesta"

"Ihan perustellusti dosentti Mikko Ketokivi epäilee (HS 30.9.) tutkimustulosta, jonka mukaan nainen johdossa synnyttää parempaa tulosta kuin mies. Jokainen ymmärtää, että asiaan vaikuttaa vähintään tuhat muuta tekijää. 

Siitä olen eri mieltä, etteikö yhdellä ihmisellä ja erityisesti johdolla olisi merkitystä tulokseen. Jokainen tietää, että kun pomo vaihtuu, meno muuttuu monella tavalla.

Johtaja on yksi monista, mutta hänellä on valtaa ylitse muiden. Joskus vaikutus on hyvä, joskus tuhoisa. Hitler, Kekkonen, Thatcher, Halonen, Ollila ja Paakkanen johtivat ja johtavat eri tavoilla, mutta eivät pelkän sukupuolensa takia, vaan arvojensa ja ihmiskuvansa kautta. Johtajia seurataan ja heihin luotetaan, tai sitten ei.

Itsekin suhtaudun Ketokiven tavoin aika varauksellisesti tutkimukseen, joka todistaa johtajan sukupuolen vaikuttavan tuloksentekotaitoon. Sukupuoli saattaa vaikuttaa ihmisen tapaan johtaa, mutta enemmän siihen vaikuttavat henkilökohtaiset kokemukset, arvostukset ja maailmankuva.

Erot johtamistavoissa eivät johdu pelkästään sukupuolesta, mutta naisilla on usein niitä ominaisuuksia, jotka auttavat ihmisten sytyttämisessä työhön ja tuloksentekoon: tilan antamisen taito ja halu, kyky kuunnella ja välittää, herkkyyttä, tunne- ja tilannetajua, nöyryyttä myöntää omat virheensä ja sitkeyttä viedä asiat tappiin asti.

Me miehet opimme armeijassa johtamista, joka ei edes yritä ymmärtää ihmisiä yksilöinä vaan ainoastaan saada heidät kulkemaan massana sinne mihin johto haluaa heidän menevän. Naiset taas oppivat suostuttelevaa johtamista arjessa esimerkiksi kasvattaessaan lapsiaan. 

Saattaa olla, että toisella tyylillä onnistuu paremmin saamaan ihmiset tekemään tulosta yritykselle, mutta todellinen syy eroihin on toki korvien eikä haarojen välissä. 

Jos nainen tekee parempaa tulosta kuin mies, se ei aina johdu siitä, että hän on ihmisenä erityisen ilmiömäinen. Syynä saattaa olla myös se, että naiseudesta ammennetut ominaisuudet toimivat johtamisessa paremmin kuin itsekeskeinen miehinen uho.

Ei kuitenkaan tehdä tästä pelkkää sukupuolikysymystä. Tehty tutkimus vihjaa, että kannattaisi vähentää johtamisessa armeijan alistavaa äijä-ärjyntää ja lisätä äitiemme käyttämiä kasvatusoppeja. Onneksi molemmat tyylilajit kuuluvat sekä miehen että naisen keinovalikoimiin. Tyranneja, tuholaisia, narsisteja, nipottajia, pelureita ja paholaisia on molemmissa sukupuolissa. Tärkeintä on, että johtaja käyttää asemaansa johdettavien ihmisten hyväksi eikä oman mahtinsa pönkittämiseen."

Helsingin Sanomat 9.9.2007

Mielipidekirjoitus otsikolla "Kaikki rikkaat eivät ole ahneita ja itsekkäitä"

Mikko Peussa niputtaa (HS 5.9.) adjektiivit rikas, ahne, itsekäs ja tyhmä ja väittää, että tasa-arvo ja henkinen hyvinvointi ei voi toteutua, koska tyhmä rikas ei opi pääsemään ahneudestaan. Liekö tosissaan, mutta logiikka on pelottavan yksinkertaista ja tuomio tyly.

Ei ole rikos olla rikas eivätkä kaikki rikkaat ole ahneita ja itsekkäitä, saati tyhmiä. Itse asiassa moni on rikastunut tolkuttomasti olemalla hyvä siinä mitä tekee tai tekemällä hyvää toisille. Onko se itsekästä?

Rikkauden voisi ehkä tuomita, jos vauraus olisi nollasummapeli, jossa toisen rahat aiheuttavat köyhyyttä toiselle. Näin ei ole. Terve yhteiskunta palkitsee ne, jotka synnyttävät henkistä ja aineellista hyvinvointia, kasvattavat kakkua ja kantavat vastuuta. Toisin kuin Peussa vihjaa, yhteinen hyvä ei synny pelkästään ahkeruuden avulla, jotakin muutakin tarvitaan.

Kapitalismissa vauraudella palkitaan sekä fiksuja että röyhkeitä. Ratkaisevaa on, miten rikas varojaan käyttää: tuhlaamalla vai luomalla lisää vaurautta. Harhareiteille eksytään, jos aletaan asettaa omaisuuden kattoja tai tuomita niitä, jotka onnistuvat vaurastumisessa. 

Rahalla ei voi ostaa rikasta elämää eikä hyvää sydäntä. Siksi ei kannata kadehtia eikä Peussan tavoin syyllistää rikkaita yhtenä nippuna ("ahneet kapitalistit"). Eiköhän ihmisen arvo lopulta riipu enemmän sydämen suuruudesta kuin kukkaron koosta eikä näiden välillä tietääkseni ole suoraa eikä käänteistä korrelaatiota.

Talouselämä 27/2007

Riitta Korhosen laaja katsaus yritysvalmennuksen uusiin suuntauksiin otsikolla "Opi henkesi edestä".

"Peltola sanoo valmentavansa työotteen tarkistamiseen. Hän saarnaa siitä, miten valtava voima on, jos osaa suhtautua itseensä ja ympäristöönsä innostuneesti. Peltola sanoo, että kurssipäivä ei ole hokkuspokkustemppu, jolla lakaistaan yrityksen henkilöstöongelmat pois.

"En järjestä tottelevaisuuskoulutusta enkä koirakouluja, joissa opetetaan millä tempuilla työelämässä selvitään."

Kouvolan Sanomat 26.7.2007

Mielipidekirjoitus otsikolla "Hyvä henki ei synny käskemällä". 

"Opetusneuvos Kouvolasta kyseli (KS 22.7.), kenen etu on olla puuttumatta huonoon henkeen, kiusaamiseen ja eriarvoiseen kohteluun työpaikoilla. Ei tietenkään kenenkään. Kaikki me haluamme tehdä työtä hyvässä porukassa ja hyvässä hengessä, mutta useimmat meistä löytävät korjaamisen varaa vain työtovereista. Erityisen helposti syyllinen löytyy pomon pallilta.

Kymmenen vuotta olen työkseni etsinyt keinoja nostaa työpaikan henkeä. Työskenneltyäni yli tuhannen erilaisen yhteisön kanssa olen nähnyt, että miten hyvä henki syntyy. Se edellyttää hyvää johtajuutta, kirkkaasti ilmoitettuja normeja, selkeitä toimintatapoja ja työnjakoa, ymmärrystä vastuusta ja paljon vapautta toteuttaa omia näkemyksiä. 

Hengen rakentaminen on tietoista ja aktiivista "ylösrakentamista" ja se on niin monimutkainen yhtälö, että ei koskaan onnistu täydellisesti. Siksi tarvitaan hyvää tahtoa jokaiselta ryhmään kuuluvalta.

Selvitysteni mukaan yksi yhdeksästä johtajasta ymmärtää riittävästi, että johtamisessa on kyse ihmisten erilaisuuden syvällisestä ymmärtämisestä. Useimmat esimiehet osaavat vain yhden tyylin ja valittavat sitten että ihmiset ovat hankalia ja vastahakoisia.

Hyvän hengen syntyminen edellyttää erilaisuuden kunnioitusta, keskinäistä luottamusta ja tilan antamista toisille. Tärkeätä on myös ymmärtää, mitä on tarkoitus yhdessä tuottaa. Jos tätä ei ymmärretä, syntyy kädenvääntöä, omaan pussiin pelaamista - ja huono henki. 

Monet johtajat edelleen kuvittelevat, että huono henki on ihmisten syytä. Ei se ole. Vakaa näkemykseni on, että ihmiset ovat valmiita rakentamaan hyvää henkeä kun siihen luodaan edellytykset. Tämä saattaa edellyttää esimiehiltä oman johtamiskäsityksen remonttia ja työyhteisön jäseniltä omien työkäsitysten päivittämistä. Liian moni tulee töihin vanhalla asenteella ja oletuksilla, jotka eivät ole tästä päivästä. Työn vaatimukset ovat kasvaneet valtavaksi, mutta syynä ei usein ole johtajien pahasta tahdosta tai omistajien ahneudesta vaan asiakkaiden kasvaneista odotuksista.

Työtä tehdään asiakkaille ja jokainen voi saada erityisen aitoa työniloa asiakkaiden tyytyväisyydestä. Työ ei ole egotrippi eikä itseisarvo, kaikki työ tehdään toisten ihmisten palvelemiseksi. Tämä on liian monilta unohtunut ja työstä on tullut pakkopaita, josta vapautuu vasta eläkkeellä.

Nopea keino nauttia työstään on päivittää oma työsuhteensa (so. suhde omaan työhön). Terveen työsuhteen perusta on ensiksikin ajatus, että saa tehdä työtä eikä joudu sitä tekemään, toiseksi haluta tuottaa hyvää toisille ja kolmanneksi arvostaa aidosti niitä, joiden kanssa työtä tekee. Valmentaja Vince Lombardia mukaillen voisi sanoa, että omista työystävistä ei tarvitse pitää, mutta heitä pitää rakastaa. Kesän lepuutuksen kirkastamilla aivoilla kannattaa ajatella ihmisistä hyvää ja lähestyä heitä aidon arvostuksen ilmeellä. Ei se ehkä koko maailmaa pelasta, mutta lämmittää ja saattaa muuttaa kahden ihmisen suhteen."

Luottolista 12/2007

Matti Vallin juttu kauppojen tilanteesta otsikolla "Ulkomaiset kauppaketjut valtaavat Suomen".

Kehittyvä kauppa 3/2007

Arto Jaakkolan kirja-arvostelu otsikolla "Konseptihorroksesta palveluloistoon".

Talouselämä  16.2.2007

Päivi Vihma arvioi Palveluloisto -kirjan.

"Konsulttikielinen nimi antaa Peltolan kirjasta väärän kuvan. Kirjassa on vähän konsulttijargonia ja sitäkin enemmän tietoa ja tarinaa markkinoilta. Peltolan piti alunperin kirjoittaa vain läpileikkaus kaupan tilanteesta. Aihe vei kuitenkin mennessään.

Kokenut näkijä, entinen Kehittyvä kauppa -lehden päätoimittaja Peltola päättelee, että Suomen kauppayrityksillä on edessä hurjat ajat. Hän arvioi ulkomaisten ketjujen ottavan jo viiden vuoden kuluessa yli puolet Suomen vähittäiskaupasta. Nyt osuus on 15 prosenttia.

Suomalaiskauppa ja -media eivät Peltolan mukaan ole ymmärtäneet tulijoiden kilpailukyvyn ydintä. Se on enemmän kuin hinnalla kilpailu.

Hennes & Mauritz mullisti suomalaisten käsitykset muodista. Ikea muutti käsitykset kivasta kodista. Gigantti muokkasi tavan ostaa kotiin tekniikkaa. Lidl toi toisenlaisen tavan ostaa ruokaa.

Monet kotimaiset ketjut ovat Peltolan mukaan vain ketjukonseptin teknisiä toteutuksia. Henki ja hohto puuttuu.

Peltola myös kääntää nurin monta väärää luuloa. On esimerkiksi väärä luulo, että kauppojen määrä vähenee Suomessa. Ruokakauppoja katoaa, mutta erikoiskauppojen määrä kasvaa.

Toinen esimerkki on S-ryhmän vahva markkinajohtajan maine. Ässä hallitsee vain ruoka- ja maatalouskauppaa. Erikoiskaupassa se on vaatimaton.

Vaikka ketjumainen toiminta on hengissä pysymisen ehto, se ei yksin riitä. Keskon 15 ketjusta vain kolme on kasvanut toimialaa nopeammin.

Eivätkä kansainväliset jättiyritykset pärjää aina ja kaikessa, ei edes Wal-Mart. Se epäonnistui Saksassa. USA:ssa pitää Wal-Martia vastaan puolensa esimerkiksi rohdoskauppa Walgreens, joka kohtelee myös henkilöstöä hyvin.

Halvalla myyvien ketjujen osuus yhä kasvaa, mutta nopeimmin kasvavat ne, joiden tarjonta ja palvelu kiehtovat asiakkaita. Esimerkiksi jättiyritys Wal-Martia vastaan ovat parhaiten USA:ssa pärjänneet sellaiset - kuten Nordstrom ja Neiman Marcus, jotka ovat rakentaneet kilpailukyvyn omille vahvuuksilleen.

Peltola elää kuten opettaa: kirja on palvelus kaikille, jotka tarvitsevat analyysin nykykaupasta ja sen pärjäämisen edellytyksistä. Kirja sisältää perustiedot myös tärkeimmistä ulkomaisista kauppayrityksistä.

Yksi kirjan ongelma on, että markkinatieto vanhenee nopeasti. Ei kaikkia näkemyksiäkään kannata ottaa annettuna. Esimerkiksi S-ryhmän tuskin kannattaa sitoa itseään pohjoismaiseen Coop Nordeniin nykyistä enempää. Se tarvitsee paljon vahvempia kumppaneita.

Iisalmen Sanomat 4.2.2007 

Vilho Korhosen haastattelu alkaa etusivulta otsikolla "Ulkomaiset ketjut ostoille" ja jatkuu sivuilla 6-7 otsikolla "Elämässä pitää olla hohtoa".  

Fakta helmikuu 2007

Petri Fiilin esittelee kirjan "Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito".

Helsingin Sanomat 29.1.2007 

Teija Sutinen esittelee nasevasti kirjauutuuden:

"Viiden vuoden päästä suomalaisesta kaupasta yli puolet on ulkomaisten ketjujen ja myymäläkonseptien hallussa. Luku voi nousta jopa kahteen kolmasosaan.

Näin ennustaa Heikki Peltola, pitkäaikainen kaupan konkari, joka konsultoi ketjuja ja on aiemmin työskennellyt K-ryhmässä.

Ennuste on kova, sillä nyt kaupan myynnistä Suomessa noin 15 prosenttia tulee ulkomaisessa omistuksesa olevista myymälöistä.

Peltola on ennustanut ennenkin. 1990-luvun alussa ilmestyneessä kirjassa hän arvioi kolmasosan suomalaiskaupoista kaatuvan. Lama hoiti asian ennusteen mukaisesti.

Peltola on nyt kirjoittanut kirjan "Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito". Kirja on parempi kuin ällömakea nimensä, joka on ehtaa Peltolaa. Hän on suurten ilmaisujen mies, matkasaarnaaja. 

Palvelulla Peltola tarkoittaa muutakin kuin pokkurointia. 

"Kiehtovat tuotteet, huikean halvat hinnat ja sytyttävä myyntityö ovat palvelutyötä siinä missä henkilökohtainen myyntityökin", Peltola kirjoittaa.

Kirja on perusteellinen kooste suomalaiskaupan murroksesta ja hyvä tietolähde kaikille kaupasta kiinnostuneille. Peltola pitää kaupan mullistajina neljää ulkomaista ketjua: Ikeaa, Hennes&Mauritzia, Giganttia ja Lidliä. Niissä yhdistyvät loisto ja kiehtovuus.

Peltola kiteyttää H&M:n idean: "Asiakas ei tarvitse uutta mekkoa, mutta hän haluaa sen."

Mitä uusia ketjuja Suomeen on tulossa? Peltola heittää muutaman mahdollisen nimen: ranskalainen Carrefour, hollantilainen Ahold, brittiläinen Tesco. Hän uskoo liittoutumiin suomalaiskaupan kanssa ja usuttaa ketjunsa hallitsevaa S-ryhmää lähtemään bonus-kortteineen pohjoismaiden valloitukseen

Kirja nojaa numeroaineistoon, josta kiinnostavinta on kooste ketjujen kannattavuudesta. Peltola on kaivanut tiedot julkisista lähteistä ja päätynyt siihen, että kannattavin kauppa vuosina 2003-05 on ollut oululainen Erätukku. Yhtiö on tehnyt tulosta 29 prosenttia liikevaihdosta ja sen sijoitetun pääoman tuottoprosentti on 164. 

Ulkomaisista ketjuista paras on Hennes & Mauritz. Monet vastatulleet ketjut ovat kovan investointitahdin takia ottaneet Suomessa pahasti takkiinsa, mutta esimerkiksi joka niemen notkoon putkahtanut Dressmann on alun tappioidensa jälkeen jo voitolla. 

Peltolan resepti suomalaiskaupalle on vastata haasteeseen synnyttämällä hohdokkaampaa arkea asiakkaalle. Tai kuten hänen ukkinsa, kiuruveteläinen kauppias sen ilmaisi: Peltolan kaupassa pitää kumartaa vähän syvempään kuin muissa kaupoissa."

Kauppalehti 25.1.2007 

Pirkko Tammilehdon kirjoittamassa haastattelu on otsikoitu "Ulkomaisten omistajien osuus kasvaa kaupassa - suomalainen kauppa ei pärjää panostamalla vain kotimarkkinoihin". 

"Puolet Suomen vähittäiskaupasta on viiden vuoden kuluttua kansainvälistä. Nyt ulkomaisilla ketjuilla on 15 prosentin siivu kaupan 35 miljardin euron myynnistä. Joissain yrityksissä muutos tulee omistusjärjestelyillä, toiset alkavat viedä omaa konseptiaan ulkomaille.

Suomalainen kauppa joutuu päivittämään ajattelunsa kansainvälistymisestä. Suomalaiset konseptit ovat liian hengettömiä ja tylsiä maailmalle. Niistä puuttuu palveluloiston kulttuuri."

Aamu-tv 25.1.2007

Kirsi Pelttarin haastattelussa puhuttiin suomalaisen kaupan tulevaisuudesta. 

MTV3 Talousuutiset 24.1.2007

Haastattelu suomalaisen kaupan kansainvälistymisestä.

Kotivinkki 1/2007

Outi Kaartamo kirjoittaa kolmesta työelämänsä muuttaneesta rohkeasta naisesta ja nostemestari antaa vinkkejä irtiottoon otsikolla Opas irtiottoon:

*  Vedä henkeä ennen kuin nostat lopullisesti kytkintä. 

*  Ota rauhallisesti. Paniikissa ja tuohtuneena tekee helposti huonon päätöksen.

*  Mieti seurauksia. Kirjoita paperille viisi hyvää ja huonoa asiaa, jotka irtiotosta seuraavat 

*  Ole rohkea. Rohkeutta voi kerätä kirjoittamalla paperille elämäsi käännekohtia. Niin huomaat, että niitä kannattaa tehdä ja vaikeistakin asioista selviää.

*  Mieti, mitä haluat tehdä. Kirjoita minuutti asioita, joita rakastat ja minuutti niitä, joissa olet hyvä. 

*  Tutustu alaan. Kysele alan ammattilaisilta, mitä mieltä he ovat alastaan.

*  Pyydä mielipide. Kun olet tehnyt päätöksen, kysele läheisiltäsi, mitä he ajattelevat siitä. Tarvitset rauhoittajia ja innostajia.

*  Aseta takaraja. Kun päätös muhii, älä vatvo sitä kaiken aikaa. Mutta päätä, milloin päätät.

*  Lähde kunnialla. Hoida nykyinen työsuhteesi loppuun hyvin. Jos työpaikasta lähtee ovet paukkuen, sinne voi joutua palaamaan selkä kyyryssä. 

 

2006

Helsingin Sanomat 20.12.2006

Johtajia tarvitsemme, pomottajia emme 

Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen haikaili johtajuutta yhteiskuntaan ja yrityksiin (HS Vieraskynä 18.12.). Järvisen kuvaama johtajuus on juuri sitä, joka oli, meni ja joutaisi mennä.

Järvinen perää arvojohtajuutta ja haikailee luotettavien auktoriteettien perään, puhuu itseohjautuvuuden ylilyönneistä ja johtamisen johtamisesta tavalla, joka kuulostaa järkevältä, mutta sisältää ikävän ihmiskuvan ja pelottavia oletuksia johtajuuden olemuksesta.

Järvisen kaipaama johtajuus perustuu asemavaltaan, esimiehen oikeuteen päättää asioista alaisten puolesta. Tämä suhde toimii terveesti vain, jos se perustuu luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen eikä aseman suoman vallan käyttöön. Liian usein johtajuus ymmärretään jälkimmäisellä tavalla ja johtajuusvaje poistetaan määräyksillä ja kovennetuilla otteilla.

Yhä useampi työntekijä on oman työnsä paras tuntija ja tarvitsee tukea työlleen paitsi esimieheltään, myös työystäviltään ja itseltään. Maailma on niin ennalta arvaamaton ja asiakkaat niin nirsoja, että jähmeät johtamisjärjestelmät haittaavat enemmän kuin auttavat. Päätösvaltaa ja vastuuta on siirrettävä lähemmäksi työtä ja asiakkaita. 

Järvinen väittää, että kun valta on kaikilla, se ei ole kenelläkään. Olen eri mieltä. Valtaa on ja pitää olla kaikilla, jotka ottavat, ymmärtävät ja kantavat vastuuta. 

Jos kaikki valta on pomolla, alaisen ei tarvitse mistään vastatakaan. Johtajuusvaje syntyy haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä siirtää vastuu ja juuri siksi vanhakantaiset organisaatiot rappeutuvat, eivät vallan, vaan vastuun puutteeseen.

Vanhan johtajuuden perusta oli kuri ja ihanne oli käskyjen noudattaminen. Uuden johtajuuden perusta on itsekuri ja yhdessä toimiminen ja ihanne on vastuun kantaminen. Johtaminen ei enää ole kahden kauppa, esimiehen ja alaisen. Siihen on tullut kolmas osapuoli: asiakas. Asiakasta ei voi johtaa käskemällä, mutta häneen voi vaikuttaa palvelemalla. 

Huonosti johdetut ihmiset palvelevat huonosti, sillä heillä ei ole valtuuksia päättää, ainoastaan noudattaa.  

Järvisen toive johtajuuden palauttamisesta on hyvä, mutta keinoista olemme eri mieltä. Arvojohtajuus ei toteudu auktoriteettien vaan arvojen palauttamisella. 

Tallinkin johdon törttöilyt osoittavat johtajuuden mieltämistä asemaan liittyväksi oikeudeksi. Todellinen arvojohtaminen ei ole vallan ottamista esimiehille vaan vastuun jakamista ja opettamista ihmisille. 

Omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset eivät suostu olemaan pelkkä johtamisen kohde, he haluavat olla sen osapuoli. Fiksut ihmiset eivät enää alistu aivottomiksi alaisiksi, he haluavat tulla kuulluksi ja vaikuttaa omiin asioihinsa työssä ja muussakin elämässä. 

Vallan saaneet eivät tätä aina ymmärrä ja syyttävät mieluummin johtamisensa kohteita niskoittelusta kuin päivittävät omia johtamis- ja ihmiskäsityksiään.

Johtajuutta tarvitsemme, pomottajia emme. Johtajuus on yhdessä tekemistä, yhteisen sävelen löytämistä, vastuun kantamista yhdessä, ei vallan ottamista, vaan luottamuksen ansaitsemista. Siksi valtaa haluavalle ei pitäisi koskaan antaa valtaa. Ihmisiä pitää rohkaista kyseenalaistamaan ja kasvattaa kantamaan vastuuta eikä kuuliaisiksi käskyläisiksi.

Kehittyvä kauppa 12/2006

Arto Jaakkola kirjoittaa Kaupan maailma -messuilla pitämästäni luennosta "Palveluloisto ja miten se luodaan".

Sävelradio 19.10. ja 26.10

Helmi-tunnissa Kati Hyttisen kanssa puhuimme keinoista saada työhön innostusta.

Huomenta Suomi 16.10.2006

Lauri Karhuvaaran kanssa pohdimme tehdäänkö Suomessa liikaa ylitöitä. 

Deski

Pauliina Tuomola haastatteli Kaupan messuista.

Kehittyvä kauppa 6/2006

Kirjoitin S-ryhmän ja K-ryhmän markkinaosuustaistosta.

Kehittyvä kauppa 5/2006

"Kasvua kahdella tavalla" oli otsikoitu kirjotukseni kaupan kehityksestä vuonna 2005.

Taloussanomat

Henki nousee monin tavoin (mielipide)

Kymenlaakson Yrittäjälehti 12.4.2006

Otsikolla "Loistoon merkitysten tietä otsikolla" Auli ja Seppo Kousa kirjoittavat Anjalankoskella pidetystä Yrittäjän Iltakoulusta. "Mitä enemmän kasvoton talous alkaa jyllätä, sitä paremmin jää markkinarako pienille."

Helsingin Sanomat 22.3.2006 

Mielipidekirjoitus otsikolla "Talous ei toimi luonnonlaeilla"

Dosentti Matti Estola kehottaa (HS 19.3.) hyväksymään markkinatalouden lainalaisuudet, koska se on hänen mukaansa samanlaista kuin eläinten taistelu luonnossa.

Ei ole. Markkinatalous on ihmisten keksintöä, seurausta arvovalinnoistamme. Eläimistä poiketen ihmisellä on kyky arvioida tekojensa seuraukset ja tehdä sitä mikä on oikein ja viisasta ja jättää tekemättä se minkä kokee tyhmäksi ja vääräksi. 

Eläin tappaa, koska sillä on nälkä, ei koskaan huvikseen. Sen toiminta on vaistonvaraista ja välttämätöntä eikä perustu itsekkyyteen, ideologioihin, pätemisen tarpeeseen tai pahaan tahtoon.

Markkinatalouden mekanismeihin voi vedota silloinkin, kun todellinen syy on kyvyttömyys kehittää yrityksen toimintaa. Kilpailun "pakottamien" leikkausten syy voi olla jotain muuta kuin sanotaan tai oletetaan olevan.

Kilpailu on raskaasti ladattu sana. Se tuo helposti mieleen vastakkainasettelun, jossa toisen voitto on toisen tappio. Tällainen painotus ei tule luonnosta vaan menneestä maailmasta ja siitä pitäisi äkkiä päästä eroon eikä ainakaan pönkittää viittauksilla eläimiin. Markkinataloudessa on kai kyse pohjimmiltaan siitä, että joillekin asioille on tarvetta eikä siitä kuka syö tai voittaa kenet.

Sama tympeä väärinymmärrys on leimannut keskustelua irtisanomisista. Monet löytävät huonoihin uutisiin vain yhden syyllisen. Syytettynä on arvioijasta riippuen joko työnantaja tai työntekijä. Tuijotamme seurausta ja etsimme sille yhtä syyllistä (Pesonen vai Ahonen?), kun pitäisi tajuta, että globaali markkina ei perustu työpaikkojen säilymiselle eikä tuloksen tekemiselle, vaan asiakkaiden monityydyttämättömien tarpeiden tyydyttämiselle. Jos paperia tarvitaan, sitä pitää tehdä, mutta ei yhtään määräänsä enempää.

Toisin kuin eläimellä, ihmisellä on onneksi kyky sopeutua uusiin tilanteiseen tarvitsematta kuolla sukupuuttoon. Sopeutumista helpottaa, jos markkinataloutta ei pidetä vihollisena eikä sen katsota oikeuttavan toisten tuhoamiseen kilpailun nimissä. Kun kilpailu nähdään tuoreesti ja terveesti, kaikkien yhteisenä huolena on asiakkaat sytyttävän toiminnan synnyttämisessä eikä vastapuolen kukistamisessa. Ihmisten lietsominen toisiaan vastaan ei räjähdysherkässä maailmassa ole millään verukkeella perusteltua. Luonnon lakeja emme voi muuttaa, mutta talouden toimintaa voimme ja meidän pitääkin muokata sellaisiksi, että talous toimii ihmisen hyväksi eikä häntä vastaan.

2/2006 

Kasvu löytyy katveista

Yrittäjän Iltakoulu -kiertueeseen liittyvä kirjoitus.

Kouvolan Sanomat 16.3.2006

"Kasvu löytyy katveista"

Asko Vatanen kirjoittaa Anjalankoskella pidetystä Yrittäjän Iltakoulusta.

Heikki Peltola arvioi, että olemme salakavalasti siirtymässä uuteen aikaan. 

"Taloudessa vallitsevat uudenlaiset lait. Niihin on kaikissa yrityksissä sopeuduttava tai edessä on kivulias kuihtuminen. Uudessa taloudessa asiakkaat ostavat yhä vähemmän tavaroita tarpeeseen, yhä enemmän he hakevat elämyksiä ja merkityksiä tunteakseen olevansa elossa."

Turun Sanomat Talousliite 29.11.2006

"Nousu hyvästä huipuksi vaatii toisin ajattelemista" on otsikoitu Liisa Aallon kirjoittama juttu, jossa kerrotaan Turussa marraskuussa pidetystä Hyvästä huipuksi -hohtopajasta. 

"Nostetta ja pyrkyä ei pidä Peltolan mukaan sekoittaa toisiinsa, vaikka molempia käytetään kasvun käynnistämiseen. Pyrkyyn tarvitaan kyynärpäitä, mutta nosteeseen yläpäitä eli ihmisissä piilevää noste-, luomis- ja tulosvoimaa."

Nousu hyvästä huipuksi alkaa Peltolan mukaan toisin ajattelemisesta. Jos yritys haluaa huipulle, sen on haastettava itsensä kolmessa asiassa. Ensinnäkin kaikkien yrityksessä työskentelevien on intohimoisesti ja nöyrästi haettava uusia keinoja ällistyttääkseen asiakkaita. Lisäksi jokaista työntekijää on kuunneltava ja rohkaistava puuttumaan epäkohtiin, jotka estävät asiakkaiden ihastuttamisen.

"Kolmantena haasteena, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, työn tekeminen on organisoitava niin, että se tuottaa työntekijöille iloa ja onnistumisen elämyksiä. Siitä syntyy työn hohdokkuus.

Peltolan mukaan fiksut johtajat eivät korosta omaa asemaansa tai valtaansa liikaa. Työnjako pitää olla, mutta parhaiten yhteistyö organisaation sisällä toimii suoran dialogin kautta. Peltola suosittelee organisaatiokaavioiden repimistä, sillä ne eivät tee oikeutta ihmisen osaamiselle.

"Hierarkkisessa järjestelmässä yksilön mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat varsin rajalliset. Yksittäisten ihmisten vuorovaikutus on erittäin tärkeää ja kun kaikki organisaatiossa pähkäilevät asioita, syntyy parempia tuloksia. Ylhäältä johdettu organisaatio ei synnytä luovuutta tai anna kipinää työhön. Hierarkkinen järjestelmä viestii myös luottamuksen puutteesta. Ainoastaan luottamuksesta syntyy uusia innovaatioita ja työ koetaan mielekkääksi.

Se, miksi nostetta tarvitaan juuri tässä ajassa niin paljon, johtuu Peltolan mukaan muun muassa epävarmuudesta. Työpaikka ei enää ole läpi elämän kestävä projekti. Kuviot voivat muuttua hetkessä eikä niitä voi aina etukäteen ennustaa. Luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen tarvitaan koko ajan enemmän.

"Harppaukseen hyvästä huipuksi tarvitaan paljon hyvätahtoista yhteistyötä yrityksen sisällä. Kun johto alkaa johtaa ihmisiä eikä vain organisaatiota tai prosesseja, ollaan hyvällä alulla sillä matkalla, joka johtaa huipulle.

 

2005

Tasku juhlavuoden lehti 16.11.2005

"Tylsä ei nosta eikä innosta"

"Hohto ja noste eivät synny komentamalla tai pelottelemalla. Ne vaativat luovaa yhteyttä kumppaneiden välillä. Molemmilla on oltava halu synnyttää jotain, josta jää jälki mieleen. Yhteistyö on silloin kivaa ja tuottavaa."

"Perusrutiinin puurtamista on kaikilla niin paljon, että luovuudelle ei jää elintilaa. Yhteys kumppaniin on usein niin ohut, että mitään uutta ei voi syntyä. Vanhaa lastua höyläämällä ei synny uutta hehkua."

Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehti 15.11.2005

Lehti kertoo marraskuussa Turussa pidetystä Hohtopajasta otsikolla "Kunnioitus synnyttää nostetta".  

Taloussanomat 4.11.2005/Puheenvuoro

Avaa jo toinenkin silmä, Yrjö

Yrjö Kopra se vaan jaksaa rähistä eri tavalla ajatteleville optioita puolustaessaan (TS 3.11.) On mukava lukea sujuvaa tekstiäsi, mutta mitä ärhäkämmin puolustelet kantaasi, sitä selkeämmin näkyy, miten yksipuolisesti ja itsekeskeisesti asiaa ajattelet.

Saattaisit olla oikealla asialla, jos ihmisten ainoa ja maailman tärkein arvo ja päämäärä olisi raha ja sen kasvu ja jos omaisuuden arvo olisi yksiselitteisesti mitattavissa.

Rahalla palkitseminen johtaa rahan korostumiseen ja sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisen arvo aletaan mitata tuloilla ja omaisuudella. Harvan suomalaisen ihanteena on yhteiskunta, jossa rikkaat sanelevat olemisen säännöt ja köyhät kerjäävät, kerääntyvät leipäjonoihin ja slummeissa asuvat.

Vaurauden kerääntymisellä pienelle kansanosalle on yhteiskunnallisia seurauksia. Minua ainakin enemmän pelottaa kuin innostaa ajatus, että Amerikan rahaa ylikorostava arvomaailma leviää kaikkeen maailmaan.

Kannatan yrittäjyyttä ja olen itsekin yrittäjä. Ihailen kaikkia, jotka ovat kilpailutilanteessa raivanneet työtä itselleen ja toisille ja osanneet vaurautta tyhjästä synnyttää. Tyhjätaskusta maailmasta rikkaimmaksi noussut Sam Walton on minusta yksi viime vuosituhannen kiehtovimpia yrittäjähahmoja. Hänellä on vahva näyttö rahan tekemisestä, mutta rahasta ei kuitenkaan koskaan tullut hänelle ykkösarvo eikä keräilykohde. Hän halusi säästää voidakseen antaa asiakkaille enemmän. Sam halveksi niitä, jotka käyttivät asiakkaita vain oman vaurautensa kartuttamisen välineinä ja paikkasivat huonoa itsetuntoaan huvijahdeilla ja rikkauksilla pröystäilyyn.

Rikastuminen on hieno asia. On upeata, jos yrittäjä vaurastuu yrityksensä tehdyn tuloksen kautta. Yrityksen pörssiarvo on kuitenkin vasta vaurauden esiaste. Se perustuu oletetukseen tulevista tuloksista, mielikuviin. Se on siis ilmaan ripustettua rahaa eikä sitä pitäisi kovin ahneesti jakaa ennen kuin se on realisoitunut. Kauppakorkeakoulussa minulle opetettiin, että yrityksen todellinen arvonkasvu mitataan vasta sitten, kun yritys realisoidaan eikä pörssiarvojen neuroottisissa notkahteluissa.

Jos Yrjö avaat toisenkin silmän, havaitset ehkä, miksi ihmiset kritisoivat optioita. Takana voi olla hiukan suomalaista kateutta, mutta myös unelma moniarvoisesta maailmasta ja oikeudenmukaisesta ihmisten kohtelusta. Siihen unelmaan eivät kuulu rahan ylikorostaminen arvona, toisen ihmisen ja hänen työnsä hyväksikäyttö, ihmisten laittaminen järjestykseen työn synnyttävän lisäarvon perusteella. Rahasta on tullut ruoska, jolla ihmisiltä viedään työpaikkoja joko kokonaan tai osittain. On kuitenkin paljon arvokkaita töitä, joita on todella vaikea mitata euroissa: koulutus, terveys ja turvallisuus nyt vaikka esimerkiksi. 

Moni kokee tuskallisena keskustelut siitä, ketä kannattaa kouluttaa, hoitaa, parantaa tai palkita, koska niissä paljastuu arvomme. Ihmisyyttä ja ihmisarvoa on kaiken kaikkiaan mahdotonta mitata rahassa. Ja sivistyneissä piireissä sitä pidetään moukkamaisena. Raha ratkaisee -maailmassa ihmisen arvo on tulla punnituksi pelottavan yksiulotteisena olentona.

Oma työni valmentajana on synnyttää vaurautta yrityksille, mutta vakaumukseni on, että kestävää arvoa syntyy vain sellaisella toiminnalla, jossa rahaa ei tehdä ihmisten avulla vaan heidän kanssaan. Sam Walton totesi vähän ennen kuolemaansa muistelmissaan, että hänen suurin virheensä oli, että vasta liian myöhään hän oivalsi, että hyvästä työstä pitää palkita koko henkilöstöä eikä vain johtoa. Tämä oivallus merkitsi Samin itsensä mielestä ratkaisevaa askelta kohti Wal-Martin maailmanmenestystä. 

Ratkaiseva kysymys ei siis ole se, kuka vaurastuu ja kuinka paljon, vaan kenen ansiota vauraustumisen katsotaan olevan. Johdolla on valtava merkitys, mutta eivät johtajat yksin paljoa aikaan saa. Sam Walton pelkäsi valtavasti tilannetta, jossa johto alkaa omahyväisesti kuvitella synnyttäneensä porukan yhdessä keräämän lisäarvon. 

Laskentaekonomina tiedän rahan arvon, mutta myös mittaamisen vaikeuden ja seuraukset. Mitä enemmän toimintaa mitataan rahalla, sitä yksiulotteisemmaksi se tulee. Rahan tekemisestä tulee helposti itseisarvo ja se lakkaa olemasta palkkio hyvästä toiminnasta. 

Jos, hyvä Yrjö, avaat sen toisenkin silmän, saatat huomata, että puolustaessasi toisen oikeutta rahoihin tulet ilmaisseeksi myös, kenelle rahat eivät mielestäsi kuulu, koska hän ei ole niitä ollut ansaitsemassa. Tässä kohdassa minä ajattelen mieluummin samalla tavalla kuin vanha viisas Sam.

Helsingin Sanomat 2.11.2005

Mielipidekirjoitus otsikolla "Ahneet yritykset kompastuvat" 

Pekka Pihlanto toivoi (HS 29.10.) uuden eettisesti ajattelevan johtajapolven tuovan tarpeellisen vastavoiman kvartaalikapitalismille. Pihlanto toteaa, että globaalissa taloudessa ei ole kyse vääjäämättömistä luonnonlaeista vaan ihmisten asenteista. Silti hän taitaa unohtaa, miten luonto toimii taloudessa.

Arvioni on, että muutosta ei tuo uusi johtajapolvi, vaan ahne ja yksiarvoinen nykymeno kaatuu omaan luonnottomuuteensa. Raha ei tule kasvottomilta markkinoilta eikä johtajien päätöksillä, vaan asiakkaiden "armosta" ja henkilöstön toimin. Talouden meno muuttuu ihan itsestään ihmisten reagoidessa siihen, että yrityksen toiminnan ykkösarvo on ahneus eikä laadukas toiminta.

Hyvät yritykset tekevät tuloksensa asiakkaista ja henkilöstöstä, eivät johtajista. Ahneet yritykset ja huonot johtajat kompastuvat omiin arvoihinsa. Yksikään johtaja ei voi yksin rakentaa menestyvää yritystä, mutta hän voi yksin estää yrityksen menestyksen toimimalla lyhytnäköisesti talouden luonnonlakeja vastaan. 

Huonot johtajat kaatuvat omaan yksisilmäisyyteensä, asiakkaiden aliarvioimiseen ja kyvyttömyyteen ymmärtää yrityksen ihmisten tuntoja. Hyvät johtajat menestyvät, koska ymmärtävät talouden luonnonlait.

Toivomme ei siis ole uusissa johtajissa, vaan siinä, että vapaassa taloudessa me asiakkaat lopulta päätämme, millaisia yrityksiä haluamme elättää. Meidän voimin kvartaalisprinttijohtajien ohjastamat yritykset kuolevat sukupuuttoon.

Kotiliesi 15/2005

Terveydeksi -palstan haastattelu on otsikoitu "Ikä tuo elämäntaitoa". 

Mikä on oman elämäsi tärkein päätös? 

"Tekemisen tohinassa on tärkeä kuunnella omia ajatuksiaan ja etsiä sitä, mikä sytyttää. Ajatuksia pitää huoltaa, muuten aivot säntäilevät sinne tänne. Tylsillä aivoilla syntyy tylsää elämää. Aivot on ravisteltava hereille monta kertaa päivässä. Paras tapa kiteyttää ajatukset on kirjoittaa ne paperille, koska silloin näen ne ja pääsen työstämään niitä. Sähköistävä kysymys aivoille on esimerkiksi: mikä on oleellista juuri nyt? Tätä kannattaa kysyä aina, kun kaaos hiipii kehiin."

Miten pidät huolta omasta jaksamisestasi?

"Rikon tietoisesti ajatteluni ja tekemisteni kaavaa ja hakeudun ´muihin maailmoihin´. Elämän hohto himmenee, kun jotain on tehnyt tai nähnyt liikaa ja jotain toista liian vähän. Musiikki on energisoivaa tajuntaterapiaa, se vie hetkessä toiseen todellisuuteen. Lukeminen on kuin huumetta, siitä tulee ylevä olo. Kun on ihan älytön paine, pidän yhden minuutin loman: istun alas enkä tee yhtään mitään, en edes ajattele. Minuutin päästä jaksan taas."

Loman jälkeen alkaa arkinen työ Miten siihen pitäisi suhtautua?

"Kaikki työ ei ole kivaa, mutta kaikkia tekemisiään tulee arvostaa. Omaa työtä voi parhaiten kunnioittaa tekemällä sen huippuhyvin. Tutkitusti aidoin työnilo syntyy siitä, kun onnistuu vaikean tehtävän tekemisestä. Rutiinitöihin saa hohtoa kahdella tavalla: pitää nostaa rimaa, haluta hyvän sijasta huippujälkeä, ja sitten kannattaa muistaa, että kaikki työ tehdään toisille. On hyvä kiteyttää itselleen, keitä ovat he, joita omalla työllään ilahduttaa. Jokainen on itse vastuussa omasta työotteestaan.

Voiko työn ja muun elämän välillä löytyä tasapainoa?

"Ei pidä jäädä odottamaan toisten arvostusta. Pitää päättää, että haluaa nauttia elämästään myös työaikana, ja siksi rakastaa myös työtään. Arvostuksen odottamisen sijasta kannattaa opetella osoittamaan arvostusta kaikille, jotka sitä ansaitsevat. Siitä tulee hyvä mieli. Kannattaa myös tarkkailla, mitä sanoja käyttää työstä puhuessaan. On mukavampi saada tehdä kuin joutua tekemään. Sana kiire kannattaa raivata kokonaan pois sanavarastostaan. Vain amatöörit valittavat kiirettä, ammattilaiset tekevät ihan rauhassa sen, mikä pitää tehdä, että homma tulee valmiiksi."

Uusi toimisto 6-7/2005

Kahdeksan sivun kokonaisuus otsikolla "Hohto nostaa huipuksi". 

Kampanja 6-7/2005

Neljän sivun kokonaisuus otsikolla "Vain hehku nostaa huipulle".

Länsiväylä 19.6.2005

Toimittaja Katja Riihola otsikoi tekstinsä "Hohtoa ja nostetta etsimässä". 

"Elämä on Peltolalle hohdon hakemista. Myös kuluttaja hakee hohtoa ja elämyksiä. Hohtoa ei synny, koska ihmisiä hallitsee pelko, joukkue ei pelaa yhteen, tunnevoima puuttuu, huumori on ilkeätä, ihmiset passivoituneita, asiakkaita ei enää tunneta ja huonot kokemukset hyydyttävät."

Kirja on kirjoitettu jäsennellysti hyvällä suomenkielellä. Paketti tuntuu ajattomalta, vaikkei kirjassa vältytäkään muotitermeiltä elämys- ja merkitystalous. Peltolan sanoin hohdon puute kertoo siitä, että siirtymä tuotantotaloudesta elämystalouteen onnahtelee. Asiakasta lähestytään vieläkin liian tuotelähtöisesti - ei edes haluta kuulla, mitä asiakkaan päässä liikkuu. Unohdetaan, että asiakaskin on ihminen, joka haluaa tulla kosketetuksi ja kokea merkityksiä. 

Kirjaa voi suositella kaikille työn väsyttämille vaikkapa laiturinnokkaan kesälukemiseksi. Loppujen lopuksi kirja kannustaa meitä epäloogisia, epäjohdonmukaisia ja epätäydellisiä ihmisiä ainoastaan hyviksi ihmisiksi."

Kehittyvä kauppa 6/05

Teija Rauhala arvioi Kirjat-palstalla "Hohtoa kohti": "Peltolan kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja värikästä, joskin tiettyjä asioita liikaa toistavaa. Toistoa tai ei, teoksen ajatus on arvokas: sinä olet avainasemassa ja voit muuttaa asioita, kunhan vain uskallat. Ota sisäisen syttymisen haaste vastaan ja pistä itsesi likoon. Tee palvelus paitsi muille, myös itsellesi ja siirry huipulle!

Tekniikka & Talous 19.5.2005

Raija Hallikainen kirjoittaa: "Voiko asiallisesta asiasta, kuten työelämän ja bisneksen tekemisen vakavista kysymyksistä, kirjoittaa kevyesti? Näköjään tai onneksi voi. Peltolan teksti ei kumartele perinteitä, kuten ei kirjan ulkoasukaan. 

Kirjassa on "opetuksen" lomassa erilaisten ihmisten hyvinkin henkilökohtaisia tilityksiä. Elämästä ja työstä, niistä ympyröistä, joista itsekukin on ammentanut voimia omanlaiseen hohtoonsa. Esimerkkeinä olkoot vaikkapa kansanedustaja, Helsingin kaupungin valtuuston puheenjohtajan Rakel Hiltusen muistot lapsuudestaan Savon sydämessä. Tai jo eläkkeellä olevan Merita rahoituksen entisen toimitusjohtajan, isoisä Matti Willamon kokemukset, jotka tekivät hänestä iloisen veronmaksajan. Vierastan sankaritarinoita, mutta kirjan tarinat eivät ylitä sietokykyä. Nehän eivät olekaan varsinaisia sankaritarinoita.

"Hohtoa kohti" on matkakirja hyvästä asiakkaan palvelijasta mahtavaksi. Matkaa auttaa kirjoittajan mukaan muun muassa se, että yritysten toiminnan keskiöön asetetaan talouden sijasta ihmiset. Peltola lupaa, että moni asia muuttuu, kun toimintaa ei enää katsota yhdellä vaan tuhansilla silmillä. Yhden ainoan oikean ratkaisun sijaan on aina olemassa useita vaihtoehtoja. Ihmisten hohdokkuudesta syntyy hyvää jälkeä. 

Voi olla, että kaikkia lukijoita kirjan rento tyyli ei miellytä. Jokaista taittoratkaisua on hieman vaikea käsittää, siinä ja siinä etteivät mene kikkailun piikkiin. Ehkä se, ettei tiedä mitä seuraava sivu tuo tullessaan, pitää lukijan virkeänä.

Jos lukija haluaa irtautua arjen latteudesta, tylsyydestä, tyhjänpäiväisestä touhuamisesta sekä ahneudesta ja röyhkeydestä, kuten tekijä lupaa, voi lukemalla päästä jyvälle siitä, mitä toisinajattelulla voisi ehkä saavuttaa."

Kehittyvä kauppa 5/05

Jokavuotinen katsaukseni vähittäiskaupan kehitykseen Kaupan tekijät -erikoisnumerossa on tällä kertaa otsikoitu "Ylös, alas, ulos".

Fakta 5/2005

Toimituspäällikkö Heikki Nivaro on poiminut kirjasta "Hohtoa kohti" seitsemän syytä hakea hohtoa elämään.   

Iisalmen Sanomat 1.5.2005

Toimittaja Pirjo Nenola otsikoi lehden sunnuntainumerossa julkaistun haastattelun "Heikki Peltola levittää hohdon sanomaa".  

"Hohtoa ei pidä hakea liian kaukaa tai odottaa, että joulu tai juhannus tuo hohdon elämään. Jokaisen arkipäivän sisällä on hohtoa."

Suomen Lääkärilehti 17/2005

Ulla Järvi uutisoi Oulussa pidetystä asiantuntijaseminaarista otsikolla "Työelämäasiantuntija: Työstä saa myös nauttia".

Talouselämä 15.4.2005

Toimittaja Päivi Vihma arvioi kirjaa "Hohtoa kohti" otsikolla "Älä rahasta vaan rikasta":

"Heikki Peltolan uudella kirjalla on huono nimi. Se lupaa amerikkalaistyylistä paatosta. Vaikutelma on kuitenkin väärä. Kirja on täyttä asiaa. Se nostaa pöydälle latistavan ja sairaan työelämän ja tohtoroi tätä niin työntekijän, johtamisen kuin asiakkuuden näkökulmasta. Tuloksena on hyvän työelämän manifesti. Kirja uskoo suureen muutokseen: Työn mielekkyys löytyy uudelleen. Tekemisen into palaa. Johtaminen muuttuu ihmisten erilaisuuden huomioon ottavaksi kannustamiseksi. Valistunut asiakas karsii ahneet ja röyhkeät yritykset markkinoilta. Hyvä näin. Idealismia ei maailmassa ole liikaa."

"Peltolan lääke on ihmisen luomisvoiman vapaus. Hohdokasta syntyy vain halusta, ei käskystä, eikä silloin jos johto johtaa organisaatioita ja prosesseja eikä ihmisiä. Yrityksen toiminta ja tavoitteet on ajateltava uudelleen. Johtamisen peruskäsityksetkin muuttuvat. Johtamisen jako kovaan ja pehmoon on Peltolan mukaan tyhmää. Erilaiset ihmiset tarvitsevat erilaista johtamista. On opittava kuulemaan myös asiakasta, joka on tunteva, ajatteleva ja merkityksiä mieltävä ihminen. Merkitystaloudessa, johon pikkuhiljaa elämystaloudesta siirrymme, asiakkaat tekevät arvopohjaisia valintoja. Asiakkaan elämän rikastamisen ja pelkän rahastamisen välillä on eroa."

Savon Sanomat 15.3.2005

Toimittaja Pirjo Ronkainen kertoo Veto-ohjelman tilaisuudesta Kuopiossa.

"Jos työstä puuttuu sydämet sytyttävä tarkoitus, tekemisestä tulee hikeä ilman hurmosta. Jos sydän happanee, tuloksena on kyynisyys." 

"Jos johtaja sanoo, mitä tehdään, ihmiset sammutetaan. Laatuprosessien hiomisen kautta ihmisistä on tehty robotteja."

Pohjalainen 15.2.2005

Heikki Pälvimäki kuvailee VETO-ohjelman kiertuetta Vaasassa.

2004

Talouselämä 8.10.2004

Arvostelen (lehden pyynnöstä) Terho Puustisen kirjan "Avain omaan yritykseen". Onneksi kirja on sen verran hyvä, että ei tarvinnut olla ilkeä. 

"Jokaisen yrittäjän sisällä jyllää kaksi voimaa: halu rikastua ja pelko epäonnistumisesta. Taloustoimittajan terävä kynä maalaa molemmat maisemat ja etenee sujuvasti yrittäjän elämässä toisaalta revittävästi rohkaisten, toisaalta veljellisesti varoittaen."

Suomen Kuvalehti 39/2004

Toimittaja Arja Piispan haastattelu on otsikoitu "Apeuden apostolit väärällä asialla": Konsultti Heikki Peltola suuttuu, kun työelämää pilkataan.

"Työelämästä on tullut kiireistä ja stressaavaa, mutta silti ei voi sanoa (kuten Seppäsen ja Siltalan kirjoissa), että olet hullu kun teet työtä, vaan että työssä on jotain hullusti. Ymmärrän kyllä vitsin, mutta vitsi on huono. Sillä loukataan sisukkaita ahertajia, tunnollisesti työtä tekeviä ihmisiä, joita Suomi tarvitsee."

"Suomesta on tullut kitisijöiden yhteiskunta ja se on äärettömän vaarallista. Suomessa ei nykyisessä maailmanlaajuisessa kilpailussa ole varaa näitä apeuden apostoleja kuunnella."

Kehittyvä kauppa 8/2004

Kirjoitan Englannin vähittäiskaupasta otsikolla "Lontoon hohto ei hiivu".

Kasvu 1/2004 

Mika Lahdensivu kirjoittaa Nostekuurista otsikolla "Nostekuuri sysää kasvuun". 

Nostekuurin ideana on, että oman Juttunsa tutkiskelussa jokainen ihminen tarvitsee peilin, jossa voi tutkailla itseään. Kun toisilleen tuntemattomat ihmiset toimivat toisilleen peileinä, syntyy suoraa ajattelua ja tekoja ilman taka-ajatuksia tai hyötymistarkoitusta", Peltola sanoo.

Opinportti 22.2.2004

YLE 1:n opetusohjelmien Työelämä -sarja puhuu työssä innostumisesta ja esitetään tammikuussa tehty haastattelu.

 

2003

Kouvolan Sanomat  18.11.2003

Talvikki Salin otsikoi haastattelun räväkästi "Kiire on amatöörien puuhailua". 

"Samat ihmiset, jotka valittavat ajanpuutetta, voivat katsoa päivässä kaksi ja puoli tuntia telkkaria, vaikkei ohjelma edes kiinnostaisi. Kiireeseen liittyy hurja itsepetos."

Finnet 4/2003

Mari Hakomäki raportoi luentoani Vaasan läänin puhelimen asiakasseminaarissa 28.10.2003.

Kehittyvä kauppa 8/2003

Riitta Kilgast haastattelee K-Teamin Arvovalmennuskiertueen tunnelmista otsikolla "Innolla ja energialla".

"Ydinsanomani on, että hyvin tehty työ ei riitä tämän päivän kilpailutilanteessa varmistamaan menestystä ja työpaikan säilymistä. Rimaa on nostettava, aina voi palvella paremmin ja kohentaa työpaikan yhteishenkeä.

"Asiakkaan odotusten ylittäminen ei ole helppoa, mutta jos sitä ei tietoisesti tavoittele, siinä ei voi onnistua." 

Fintra 3/2003

Kirjoitan muutosjohtamisesta otsikolla "Rakas, raskas muutos".

"On kahdenlaista johtamista: tyhmää ja viisasta. Tyhmää on perinteinen tapa, jossa ihmiset pannaan tekemään sitä, mitä ylhäällä on päätetty. Näin johdetussa toimintaympäristössä ihmiset kuihtuvat ja kituvat. Viisas on sellainen tapa, jossa ihmiset pääsevät käyttämään kaikkia kykyjään."

"Muutosjohtamisen haaste on nähdä tämän päivän kiireen yli, aistia muutokset asiakkaiden ajatuksissa, luopua siitä, mitä ei enää tarvita, luoda ja lisätä sitä mitä markkinoilla todella kaivataan. Muutosta syntyy vain siellä, missä ihmiset ajattelevat, mutta muutokset toteutuvat parhaiten siellä missä uusiin ajatuksiin liittyy tunnevoimainen sisäistäminen ja halu toimia toisin."  

Helsingin Sanomat

Mielipidekirjoitus työn tarkoituksesta. 

Kauppalehti 

Mielipide kauppiaan toimintavapaudesta otsikolla "Kateellisen logiikka ei kestä"

K-ruokauutiset  7/2003

Virpi Hopeasaari kertoo K-Teamin arvovalmennuskiertueen tunnelmista.

Kehittyvä Kauppa 5/2003

Perinteeksi muodostunut kommentointini vähittäiskaupan kehityksestä.

Etelä-Saimaa 31.3.2003

Martti Hytti otsikoi juttunsa "Toiminnan hyvä taso ei vielä takaa yritykselle menestystä. Perustuu Yrittäjän Iltakouluun

Kodin kuvalehti 3/2003 

Riitta Pollari kirjoittaa luovuudesta työpaikoilla otsikolla "Syntyykö työssä ideoita?"

MJK mail 2/2003  

Virpi Hopeasaaren tekemä haastattelu MJK-instituutin asiakaslehdessä on otsikoitu "Kiteyttämällä nostetta elämään".

Yrittäjä 1/2003

Tapiolan asiakaslehdessä Reijo Härkönen kertoo miten "Heikki Peltola opastaa: Samankaltaisten sarjasta loistokkaiden liigaan". 

Radio Q 13.2.2003

Maria Guzeninan haastateltavana Lounas Kuussa -ohjelmassa.

TyöElämään  1/2003

Jarmo Hyökyvaara arvioi "Jokaisella on Juttunsa": "Kirjaan on upotettu suuri määrä tuoreita ja vanhoja elämän viisauksia tai lainauksia, jotka ilahduttavat lukijaa."

Ilta-Sanomat 20.1.2003

Kirsikka Kajaste esittelee ajatuksia kirjasta "Jokaisella on Juttunsa" otsikolla "Uutta potkua työhön". 

Kotilääkäri 1/2003

Vuokko Järvilehto kirjoittaa pääkirjoituksessaan lukeneensa joululomallaan "Jokaisella on Juttunsa".

"Kirjaan poimittujen lukuisten mietelauseiden joukosta yksi jäi erityisesti mieleen: "Yksikään kiireinen ihminen ei ole erityisen sivistynyt." 

Kehittyvä Kauppa 1/2003 

Riitta Kilgast kommentoi kirjaa: "Kirja on hyvin "heikkimäinen": sujuvasti kirjoitettu, sopivasti käytännön esimerkeillä ja kevennyksillä siivitetty, luova, räväkkä ja ajatuksia herättelevä." (Imartelevan hieno termi tuo heikkimäinen Riitalta, joka todella tuntee minut, hyvässä ja pahassa) 

"Tätä kannattaa lukea hitaammin ja palastellen, alleviivaillen, omia oivalluksia odotellen ja niitä marginaaleihin ylös kirjaten", Peltola neuvoo.  

 

2002

Anna 49/2002

Tuija Halmekoski otsikoi juttukokonaisuutensa "Yhteinen noste - työpaikan arvokkain voimavara".

Yritystalous 6/2002 

Liisa Kokon kirja-arvostelu on otsikoitu "Omaa mestariminää etsimässä". Teksti kertaa ytimekkäästi kirjan ydinsanoman ja toteaa lopuksi: "Peltolan kirja, hänen arvostamiensa ajattelijoiden elämänviisauksilla ja Annika Varjosen piristävillä piirroksilla elävöitettynä, tekee parhaansa helpottaakseen oman mestariminän etsintää".

Savon Sanomat

Päätoimittaja Tapani Lepola kommentoi Nimellä -palstalla luentoani Työhyvinvoinnin päivässä. 

Vähittäiskauppa 6/2002

Maija-Liisa Ihanus arvioi Juttu-kirjan. 

"Yleensä ihmiset määrittelevät itsensä menneisyyden perusteella, mutta Heikki Peltola kehottaakin kääntämään asiat toisin päin ja määrittelemään itsensä tästä hetkestä käsin."

"Heikki Peltolan tyylistä pitäville kirja on taattua kamaa."

Vähittäiskauppa 6/2002

Heikki Saure kirjoittaa Vähittäiskauppamessuilla pitämästäni luennosta. Juttu on otsikoitu "Mestariminä ei marise!"

"Kolme ekaa askelta: 1. Älä valita. 2. Tee jotain asioille, jotka kuormittavat. 3. Kirkasta oma juttusi.". 

Kauppalehti 13.11.2002

Lehti uutisoi kirjan ilmestymisen "Omaa työintoa kannattaa vaalia": Talentumin kustantaman kirjan perusviesti on, että ihminen kutistuu, ellei hän saa tehdä sellaista työtä, joka sytyttää ja jonka hän hallitsee hyvin.  

Radio Nova aamu

Jokisen eväiden suorassa lähetyksessä Ile Jokisen ja Nanna Ripattilan tentissä. 

Vähittäiskauppa 5/2002

Kari Soininen kirjoittaa syyskuussa pidetystä Ketjuakatemiasta.

"Asiakas ei ole kaupalle tärkein. Tulos on tärkein ja vasta sen jälkeen tulee asiakas." 

Iisalmen Sanomat 6.10.2002

Anni Kämäräinen kertoo Yrittäjänaisten Keskusliiton juhlaseminaarista. Ohjelmasta löytyi eväitä niin yhteisvoiman kuin omankin voiman etsintään. Nostetuotannon kiuruvetissyntyinen toimitusjohtaja Heikki Peltola muistutti, ettei elämässään voi viihtyä, jos ei viihdy työssään.  

ExBa 3/2002

Suomen Laatuyhdistyksen lehden Kannustava palkitseminen -teemanumerossa Repliikki -palstalla julkaistun haastattelun otsikko on "Terve ihminen syttyy haasteista". Juttu löytyy myös netistä Laatukeskuksen sivuilta www.laatukeskus.fi.

"Työntekijöiden motivointi ja halpa ja aikansa elänyt käsite. Motivointia ei tarvittaisi, jos ihmisten annettaisiin itse päättää enemmän työnsä ehdoista. Suurin osa meistä haluaa tehdä hyvää työtä ja innostuu haasteista."

Turkulainen 6.4.2002

Leena Pitkänen kuvailee Turussa pidettyä luentoa, jossa "raatajat saivat rohtoja". Otsikkona on "Rakasta työkaveriasi. Kun puhut selän takana pahaa, eniten vaurioituvat omat voimavarasi."

"Jatkuva kiire on tunne-elämän vaurio. Se kertoo ahdistuksesta, joka naamioidaan kiireeksi." 

Turun Sanomat 22.3.2002

Jonni Pantzarin juttu on otsikoitu "Kiire on vain ajanhukkaa". 

"Kiire täytyy poistaa omasta sanakirjasta. Se, että tuntuu kiireiseltä, ei nopeuta työn tekemistä. Energiaa ja aikaa vain kuluu hukkaan kiirettä valitellessa. Muutos lähtee siitä työntekijästä, joka kieltäytyy kiireestä."

Länsi-Savo 14.3.2002

Mikko Kontti teki haastattelun Mikkelissä pidetyn Yrittäjän iltakoulun yhteydessä. 

Peltola korostaa, että yrityksen jokainen työntekijä on pohjimmiltaan yrittäjä, kunhan tältä vain kysytään, tätä kuunnellaan ja kun jokainen saa näyttää, mihin pystyy. Peltola on kysynyt sadoilta työntekijöiltä "mikä nyppii?" ja kertoo havainneensa, että ihmisiä johdetaan sekä liikaa että liian vähän. 

"Liikaa siinä mielessä, että annetaan valmiita systeemejä, liian vähän sikäli, että viisaan johtajan pitää antaa mahdoton tavoite. Se sytyttää ihmiset yrittämään."

Yrittäjä 1/2002

Viisaan yrittäjyyden kulmakivistä kerrotaan Greetta Lammisen jutussa "Viisaan yrittäjyyden kulmakivet".

"Se tavallinen tapa, jolla ihmisiä johdetaan, täytyy muuttaa. Perinteisessä johtamisessa ihanteena oli ihminen, joka teki työnsä hiljaa, tehokkaasti ja tunteilematta. Sellaisen aika on ohi nyt, kun edellytetään jokaiselta luovuutta, valmiutta äkkikäännöksiin ja kykyä kantaa vastuuta." 

"Kaikkien etu on, että ihmiset käyttävät työssään kaikkia kykyjään."

Tapiola 1/2002

Vakuutusyhtiön asiakaslehti kertoo Greetta Lammisen sanoin Yrittäjän Iltakouluista. 

"Varsinkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on tärkeää, että ei käperrytä omaan erikoisalueeseen vaan katsotaan koko ajan avoimin silmin ympärille. Tällainen uteliaasti antennit pystyssä eläminen panee vertailemaan ja etsimään uusia mahdollisuuksia ja tapoja tehdä toisin omassa yrityksessä. Palkintona on menestys."

2001

Ee-mail 12/2001

Espoon kaupungin tiedotuslehti esittelee espoolaisia kirjailijoita. Kannen kuvassa "Hikeä ja hurmosta".

Vähittäiskauppa  5/2001

Lehti kertoo syyskuussa Helsingissä järjestetyn Ketjuakatemia II:n tunnelmia. 

Iltalehti  29.9.2001

Elina Aholaisen juttu on otsikoitu "Työstä pidetään, mutta olot ahdistavat".

Työviihtyvyyteen ammatikseen perehtyvä Heikki Peltola arvioi havaintojensa ja tutkimusten perusteella, että ylipuolet suomalaisista eli miljoona työssäkävijää on jossain määrin tyytymättömiä työhönsä. 

Peltola arvioi, että puolet työoloihin tyytymättömistä tulisi tyytyväiseksi sillä, että he muuttaisivat omaa asennettaan työhön. Toisen puolen viihtyvyyttä lisäisi se, että työyhteisöjen pelinsääntöjä tarkennettaisiin. 

Peltola antaa kolme ohjetta oman työinnon lisäämiseksi. Ensimmäisenä täytyy palauttaa mieleen työn kohde eli se kenelle työtä tehdään. Toiseksi työntekijän kannattaa nostaa rimaa ja haastaa itsensä parempaan työhön ja tuloksiin.

"Ei pidä tyytyä siihen, että on vain keskinkertainen taapertaja. Syntyy innostusta, kun ihminen ajattelee, että hän on erityisen hyvä. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, tyytymättömyys vähenee, kun alkaa vaatia itseltään enemmän." 

Kolmanneksi Peltola kehottaa kokeilemaan vallan rajoja. Hänen mukaansa jokaisella on kätkettyä valtaa enemmän kuin hän itse kuvittelee; rajat tulevat vastaan luultua myöhemmin.  

Ilta-Sanomat  24.9.2001

Veikko Vanialan jutun otsikko on  "Esa Saarinen lyö tienesteissä Jari Sillanpään".

Saarinen omistaa puoliksi myös Nostetuotanto Oy:n. Yhtiöjärjestyksen mukaan sen "tarkoituksena on luoda yhteisöissä sellaisia merkitsevyyden, kunnioituksen ja luottamuksen taikapiirejä, joissa jokainen ihminen voi tuntea itsensä ihmisenä arvokkaaksi ja aidosti arvostetuksi".

Vähittäiskauppa 4/2001

Lehti esittelee syyskuussa Helsingissä järjestettävän Ketjuakatemia II:n ohjelmaa ja esiintyjiä. 

Yhteishyvä  9/2001

Mertzi Bergmanin kirjoittamassa ja otsikolla "Rakas, raskas muutos" julkaistussa haastattelussa kerron ajatuksiani muutoksen mahdollisuudesta.

Kehittyvä kauppa  6/2001

Kirjoitan työstä innostumisesta otsikolla "Hyvä työ ei riitä". 

Kehittyvä kauppa  5/2001

Kirjoitin lehden Kaupan tekijät-erikoisnumeroon katsauksen vähittäiskaupan tilaan otsikolla "Uhka ulkoa, lääkkeet sisältä"

Hyvä ateria 5/2001 

Tero Tuiskun tekemä haastattelu on otsikoitu "Hyvään asiakaspalveluun hiellä ja hurmoksella".  *

Peltolan mukaan ravintoloiden ja suurkeittiöiden tunnelman pystyy aistimaan helposti: "Tavallinen asiakas tuntee sen nahoissaan. Sen huomaa siitä, millä tavalla työntekijät kohtelevat toisiaan. Kehnon paikan tuntee siitäkin, että työntekijät vaihtuvat tiuhaan. Fiksut ihmiset eivät viihdy työpaikalla, jossa on huono henki." 

Heikki Peltolan mukaan työpaikan hengen korjaaminen käynnistyy näennäisen helposti. "Itsestään selvien asioiden toteaminen ääneen on ensiarvoisen tärkeää. Työpaikalla pitää uskaltaa sanoa ääneen, että kukaan ei puhu pahaa toisistaan selän takana." 

Uutis-Häme 30.4.2001

Otsikolla "Työ ja johtajuus on nyt ajateltava uudelleen" raportoidaan Lammilla pitämääni luentoa.

Vähittäiskauppa  2/2001

"Ketjuakatemialla huikea aloitus" otsikolla kerrotaan helmikuisesta seminaarista. 

Ketjuakatemian ensimmäinen istunto osoitti, että riippumattomalle kaupan alan keskustelu- ja koulutusfoorumille on kysyntää. Osallistujajoukko edusti maata ja kaupanaloja tasaisesti. Osallistujien Ketjuakatemiasta antama palaute oli murskaavan hyvää.

Jobline News  maaliskuu 2001

"Syty työllesi!" otsikolla Johanna Koivunen siteeraa kirjaa. 

"Kyky syttyä ja sytyttää erilaiset ihmiset tekemään työtä yhteisten tavoitteiden toteutumiseksi ovat esimiehen taidoista tärkeimpiä. Johtajan tehtävä ei ole tehdä itsestään tärkeää, vaan saada ihmiset kokemaan työn tekeminen tärkeäksi ja palkitsevaksi."

Jobline News  helmikuu 2001

"Pomon pelko -viisauden alku?" otsikolla Johanna Koivunen siteeraa kirjaa. 

"Ihmisten juoksuttaminen porkkanan perässä tai piiskan pelossa on komentokulttuurin jäänne. Tyyli ei toimi, kun hyvän työn tekeminen edellyttää jokaiselta luovuutta, valmiutta äkkikäännöksiin, kykyä kantaa vastuu, lähes loputonta venymistä, asioiden arvottamista ja viisautta tehdä valintoja."

100kumpu 1/2001

Outokummun Satakunnan yhtiöiden henkilöstölehden toimittaja Jenna Laine kertoo Poricopperin esimiehille syksyllä 2000 pitämissäni luennoissa käsitellyistä asioista. 

Navigator 2/2001

Ilkka Nousiaisen kirjoittama haastattelu "Työ saa olla hauskaa" on julkaistu myös paikallisten osuuspankkien asiakaslehdessä Koivunlehdessä 1/2001. 

"Suomessa on liian vähän johtajia, joilla on aidosti aikaa alaisilleen. Liian harva rohkenee kysyä alaiseltaan, mitä hänen esimiehenä pitäisi tehdä, että tämä onnistuisi työssään paremmin. Kuuntelu on paitsi opettavaa, myös kunnioituksen osoittamista toiselle."  

Klaukkala-lehti 1.2.2001  

Otsikolla "Hikeä ja hurmosta työpaikoille!" kerrotaan tammikuisesta luennostani Nurmijärvellä.  

Helmi (MTV 3) 30.1.2001

Anneli Salmivaara haastattelee.

"Jos on huono henki, yritys on ennen pitkää kriisissä. Jos henki on hyvä, yritys nousee ennen pitkää."

Hyvinkään Sanomat ja Nurmijärven Sanomat (25.1.2001)

Sirpa Repo kirjoittaa luennosta Nurmijärjen yrittäjäyhdistyksen tilaisuudessa otsikolla "Päiväkodin säännöt sopivat työpaikoillekin - Heikki Peltola antoi ajateltavaa Nurmijärvellä".

 

2000

Modin 3/2000

Kaisa Virtasen haastattelu Muotikaupan liiton Modin -lehdessä julkaistiin otsikolla "Vastaanottaja määrittelee palvelun tason". Palvelun kolme myyttiä saavat kyytiä.

Kirjakauppalehti 4/2000

Lehden pääkirjoituksessa kustannuspäällikkö Hannele Malmivaara siteeraa kirjaa: "Jokainen ihminen haluaa onnistua työssään ja viihtyä elämässään. Siinä lause, joka pisti silmääni ja jäi kaivamaan sisintäni lukiessani Heikki Peltolan kirjaa "Hikeä ja hurmosta". Juuri näinhän se on..."

Saman lehden sivulla 35 kerrotaan Taiteiden yöstä otsikolla "Tungosta kirjakaupoissa". Kuvateksti kertoo: Heikki Peltola, Jussi Valtonen ja Ben Furman saivat yleisön mukaansa. Heikki Peltolan mielipiteet saivat vastakaikua. Keski-ikäiset miehet huutelivat spontaanisti: kerrankin oikeaa puhetta!  

Sihteeri & Assistentti 4/2000

Orvokki Holopainen etsii aseita apatiaa vastaan otsikolla "Ankea apatia vastaan hikinen hurmos".

Taloussanomat  25.10.2000

Eila Dahlströmin tekemä haastattelu on julkaistu lehden 4M -liitteessä ja otsikoitu "Keskinkertaisuus koituu turmioksi". Markkinaosuustaistossa yritykset kaivautuvat poteroon suojelemaan omaa asemaansa. Vain harva uskaltaa hyökkäystaistelulla lähteä valloittamaan uusia sydämiä, tekemään asioita toisin kuin on totuttu. Liian monet keskittyvät vilkuilemaan kilpailijoita ja lahoavat sisältäpäin. 

"Selittely on suomalaisten mestaruuslaji. Jos naapuri tekee useana vuonna kolminkertaisen tuloksen samalla toimialalla, vakioselitys on "se oli vain tuuria". Pitäisi miettiä, mitä menestyjä osaa erinomaisesti."

Pohjolan Sanomat  25.9.2000 

Otsikolla "Työssä viihtyminen on kiinni omasta asennoitumisesta" kerrotaan luennostani Levillä syyskuussa 2000.  

Messuviesti  2/2000  

Otsikolla "Hikeä ja hurmosta Vähittäiskauppa 2000 -tapahtumassa" kerrotaan tulossa olevasta tilaisuudesta. Kuvateksti on niin hurjaa huumoria, että melkein hävettää laittaa esiin: "Heikki Peltolasta tuli supersarjan julkkis yrityskouluttajana, kun kirja "Hikeä ja hurmosta" ehti työpöydille." 

Hyvä terveys 8/2000

Tuire Kansasen kirjoittama haastattelu on otsikoitu "Työyhteisö kukoistamaan".  

"Alistamalla johdetuista ihmisistä tulee apaattisia ja innottomia. He tottelevat ja tekevät työnsä tunnollisesti, mutta he eivät ole ylpeitä eivätkä innostuneita 

työstään ja etsivät elämänsä sisällön työn ulkopuolelta."

Aamutiimi (Kiss FM) 12.6.2000

Henkka Hyppönen ja Tuomas Enbuske haastattelevat.

"Jos lomasta tulee liian tärkeä ihmiselle, pitää alkaa miettiä mitä muu osa elämää on. Onko vuosi elämässäsi 48 viikkoa kärsimistä ja 4 viikkoa elämää? Jos ei pidä työstään, pitää vaihtaa työpaikkaa tai työasennetta."

Osuustoiminta  3/2000

Kirjapalstalla kerrotaan "hyvästä kirjauutuudesta työyhteisön terveydeksi".

Kauppa käy  3/2000 

Otsikolla "Uuden kirjan ohjeet kaupalle: Innosta ihmiset ja yllätä asiakkaat" kerrotaan kirjasta. Kirja on myös lukijakilpailun palkintona.

Radio 88,2 toukokuussa 2000 

Päätoimittaja Tapio Äyräväinen toteaa: "Peltolan kirjan punaisen langan voisi kiteyttää siihen, että suurin osa yhtiöistä tekee työt väärällä tavalla. Yritysten toiminnan pitäisi olla asiakaslähtöistä ja niiden perustaa toimintaansa myös henkilöstöönsä. Käskyttämällä ei synny kunnollista jälkeä. Toivottavasti Heikki Peltolan kirja kuluu vanhanaikaisesti johtavien johtajien käsissä. Maailma muuttuu nopeasti. Jokaisen meistä pitää pystyä vastaamaan muutokseen. Tämän kaltaisia kirjoja tarvitaan herättämään luutuneita asenteita." 

Työ & Hyvinvointi 2/2000

Seppo Fransman kirjasi Ellos Suomen toimitusjohtajan, majuri (evp) Antti Mälkösen ja minun keskustelun johtamisesta. Juttu julkaistiin Kaksintaistelu -sarjassa otsikolla "Komentoa vai hurmosta?"

Pirkka  5/2000

Mia Kuntsi kysyy, miksi piti kirjoittaa kirja muutoksesta kun aihetta käsitteleviä kirjoja on kaupat pullollaan. Teksti julkaistiin Aikamies-sarjassa otsikolla "Hikeä ja hurmosta tavallisessa tiistaissa".

Radio Nova 25.4.-5.5.2000

Kati Hyttinen haastatteli. Lähetettiin muutaman minuutin pätkinä kahden viikon ajan aamupäivällä klo 10.15. 

Tekniikka ja Talous/Tekninen uratie 20.4.2000

Raija Rautiainen kertoo kirjasta otsikolla "On toinenkin tapa johtaa". 

"Peltolan johtamiskirja ei ole kurjuuden kuvaus eikä surkuttelua. Se on kunnianosoitus niille, jotka ovat hänen mielestään johtaneet joukkojaan toisella tavalla. Peltola sanoo, ettei hänen valitsemiensa menestysyritysten johtaminen ole mitään lepsuilua, vaan kovaa johtamista, jonka lähtökohta on hyvien tulosten aikaansaaminen. Suomalaisia esimerkkiyrityksiä ovat Nokia, Nokian renkaat, SOL, Kotipizza ja Marimekko. 

"Niiden luvut ovat vastaansanomattomia", sanoo tämä kauppakorkeakoulusta aikanaan laskentaekonomiksi valmistunut maailmanparantaja."

Hermunen (MTV 3) 14.4.2000

Anna-Kaisa Hermunen haastattelee.

"Kukaan ei halua olla alistetussa asemassa, kuitenkin esimies ottaa sen oikeuden. Niissä yrityksissä, joissa alistamismentaliteetti on muutettu työkaveruudeksi ja esimies kulkee porukan keskelle, niissä myynti käy ja palvelu toimii."

Radio Nova 12.4.2000

Sari Valto haastatteli suorassa lähetyksessä. 

"Ihmisen on itse velvollinen huolehtimaan siitä, että hän syttyy omalle työlleen. Omalle työlle sokeutuminen on suuri pulma työpaikoilla. Pitäisi kysyä, kuka on se, joka ei tule toimeen ilman minun työtäni."

A Talk (TV 1) 12.4.2000 

Hilkka Hyrkkö haastatteli ammattiyhdistysliikkeen asemasta.

"Tämmöinen järjestelmä ei luo uutta. Voidaan kysyä, ketä se oikein palvelee. Palveleeko ay-liike yksittäisen työntekijän etua ihan oikeesti."

Huomenta Suomi (MTV 3) 8.4.2000

Tiina Klemettilä haastattelee. 

"On valtava voima, jos ihmiset yhdessä lähtevät liikkeelle. Nokian nousu laitetaan turhan paljon Jorma Ollilan piikkiin." 

Aamu-tv 6.4.2000

Sari Helin ja Petri Jauhiainen haastattelevat.

"Jos sydäntä ei saa käyttää työssään, ihminen on vajaakäytössä. Esimiehen pitäisi tänään mennä kysymään alaisiltaan, mitä hän voisi tehdä, että ihmisten elämä olisi paremmin."

Iltalehti 7.4.2000

Juha Keskinen otsikoi juttunsa sitaatilla "Uusi kirja tyrmää vanhat johtamisopit: "Ihmisiä kohdellaan työpaikalla sikamaisesti".

"Näyttää siltä, että monissa yrityksissä tavoitteena on puurtaa ja puuhastella pystyssä pysymiseksi eikä edes yritetä saada aikaan ihmeitä ja läpimurtoja."   

Talous-Sanomat 4.4.2000

Nimimerkki Anna Purna kirjoittaa kolumnissaan "Pelkurit yritysjohtajina": "Katsokaa Saarisen kirjojen etuliepeisiin kirjattua yrityslistaa. Saarinen ja hänen kumppaninsa, entinen Keskon johtaja Heikki Peltola ovat ammentaneet esitystensä teemat ja esimerkit näistä yrityksistä, jotka ovat suhteessa valtakuntamme eturivin yrityksiä. Onko siis niin, että taloudellinen menestys on tehty luomalla "suolakaivoksia",  joiden "orjille" raadanta on korvattu rahalla?

Talous-Sanomat 1.4.2000

Eeva-Liisa Peren tekemä haastattelu julkaistiin Henkilö-palstalla viikonloppuliitteessä otsikolla "Hyvän työpaikan puolustaja". Haastattelussa listasin "suomalaisen työyhteisön kymmenen kuolemansyntiä".

Vähittäiskauppa 6/1999 

Maija-Liisa  Ihanus kirjoittaa Palvelun uusi anatomia -seminaarista otsikolla "Palvelutilanteessa asiakas on 5-vuotias". (Sama teksti on julkaistu myös Yritysmatka -lehdessä 3/1999)

DataXpress 1/1999 

Martti Talan juttu julkaistiin otsikolla "Kuuntele kritiikkiä - siirry menestyskierteeseen".

Talouselämä 9.12.1997 

Päivi Vihma kertoo jutussaan, että "Suorasuu jättää K-ryhmän".

Kirja-arvosteluja kirjasta "Hikeä ja hurmosta"

Ralf Hermans, Kauppalehti 19.4.2000

Peltola on valinnut pragmaattisen lähestymistavan. Kirjaan on koottu erinomaisia käytännön esimerkkejä siitä, miten eri yrityksissä toimitaan ja millaisia ajatuksia ja toimintatapoja tietyt menestyksekkäät yritysjohtajat käyttävät. 

Kirjoittaja ei keskitys teorioihin ja malleihin, mikä tietenkin parantaa teoksen luettavuutta. Toisaalta niiden puuttuminen ehkä keventää teosta liikaakin ja siitä tulee eräänlainen novellikokoelma. 

Mutta teorian vähyys ei laske teoksen arvoa, sillä se on erinomaisesti kirjoitettu ja tempaisee lukijan mukaansa. Peltolalla on sana hallussaan, joskin paikka paikoin kritiikittömältä vaikuttava henkilöpalvonta ei ole aina bisneskirjallisuudelle eduksi.

Ansiokkainta teoksessa on se, että sanotaan ääneen, että suomalaiset (työntekijät) voivat huonosti. Sen ovat muutkin huomanneet ja siksi oloonsa tuskastuneille on nykyisin tarjolla jos jonkinlaista ensiapua aarrekartoista sisäisen ja ulkoisen sankaruuden kautta naminamiin. Kansalle tarjotaan sitä mitä kansa luulee haluavansa. 

Onneksi Peltola mainitsee myös itse sairauden: tukahduttavat organisaatiorakenteet, vammauttavat johtamistavat ja -mallit sekä lamaannuttavat yrityskulttuurit.

Hikeä ja hurmosta on kaiken kaikkiaan oiva kokoelma asiakaspalvelun ja yritysjohtamisen tarinoita, jotka tarjoavat kuvan uljaasta uudesta maailmasta, jossa voisi olla parempi olla. 

Teoksesta välittyy myös hahmotelma siitä, miten yritykset ja niiden johtajat voisivat katsoa maailmaa. Siksi se herättää varmasti ajatuksia.

Mikä parasta, Heikki Peltola seisoo järkähtämättä sanojensa takana, sillä hän on itse oman asiansa paras todistuskappale. Eikö siinä ole jo tarpeeksi?

Annika Hukka, Hufvudstadsbladet 

"Peltola skriver på ett lättbegripligt och meddryckande sätt om goda och dåliga sätt att leda företag.  Annika Varjonens pigga och roliga illustrationer är träffande. 

Peltola nämner i början av boken att han inte vill ge råd och vara lärare, men de otaliga reglerna och teserna ger ändå lite smak av rådgivning. Trots det kan Peltolas bok vara nyttig läsning för många av dagens företagsledaren."   

Maija-Liisa Ihanus, Sihteeri & Assistentti 3/2000

"Kirja ruotii säälimättä suomalaista työilmapiiriä ja johtamista. Heikki Peltola ei säästä työntekijöitä eikä johtajia. Jos ei viihdy työpaikassa, pitää vaihtaa paikkaa, hän neuvoo. Kärsimisestä kun ei hyödy kukaan.

Hikeä ja hurmosta on kirja meille kaikille työstä. Mikä parasta, sen lukeminen ei käy työstä: entisen toimittajan sujuva kynä on tuottanut soljuvasti luettavaa tekstiä ja kirjan ulkoasu varmistaa, että sitä voi lukea sieltä täältä, ei välttämättä alusta loppuun puurtaen."

Lasse Lehman, Kauppakamari 3/2000

"Kirjan vahvuus on henkilöstön ja asiakkaan näkökulma. Pedagogista lisäarvoa tuo selkeä teksti, mutta sanoman tiivistäminen olisi selventänyt ydinsanomaa."

Arto Jaakkola, Kehittyvä Kauppa 4/2000

"Hikeä ja hurmosta tarjoaa oivan avauksen mm. työelämän kehittämisestä käytävään keskusteluun. Peltola luo varmaan tarkoituksellisestikin hyvin kärjistyneen kuvan nykyisestä tavasta tehdä työtä ja johtaa ihmisiä. Pomot saavat totisesti kuulla kunniansa. Ainakin ne, joilla on taipumusta vallankipeyteen ja itseriittoisuuteen."

Ilkka Nousiainen, Johtoporras

"Kirja on jaettu iskevillä otsikolla helposti omaksuttaviin lukuihin ja osiin. Tekstiä täydentävät havainnolliset piirroskuvat.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jokainen lukekoon sen omalla tavallaan. Pala palalta tai nopeasti ahmien. Jo pelkkien iskevien ilmaisujen bongaus voi tuottaa iloa ja hyötyä. 

On helppo yhtyä Peltolan viestiin siitä, että työn on oltava hauskaa, sitä voi rakastaa eikä välillä tee pahaa vaikka sattuu kulkemaan kokonaan toiseen suuntaan kuin kaikki muut."

Riitta Brusila, Sparraaja 4/2000

"Peltolan teksti on innostavaa. Hän esittelee perusteesinsä lisäksi menestyneitä yrityksiä ja todennäköisiä syitä miksi ne ovat menestykseensä yltäneet. Lukemisen jälkeen herää kysymys, miksi monet johtajat valitsevat mieluummin komento- ja alistamiskulttuurin kuin tien mahdolliseen menestykseen?

Kirjan teksti on helppolukuista. Monet asiat ovat erittäin tuttuja, mutta silti liian vähän käytäntöön sovellettuja. Lukiessa tulee tunne, että menestys on kaikille mahdollista. Kunhan muistamme olla ihmisiä ihmisille ja tehdä ahkerasti työtä, sillä työtä tehdään aina toisille."

Marja-Liisa Pollari, Bisnes.fi  4/2000

"Kun Peltola kirjassaan puhuu omista havainnoistaan, juttu tuntuu elävän. Puhkikuluneet Tom Petersit, Richard Bransonit, Anita Roddickit ja Sam Waltonit olisi voinut jättää vähemmälle ja keskittyä todella Suomeen.

Esimerkiksi uuden talouden osaajien aiheuttama väistämätön muutos yrityskulttuureissa ei oikein vielä elä Peltolan ajatusmaailmassa. Nokiaakin analysoidaan enemmän johdon ihmetekona kuin prosessina, joka on seurausta ylivoimaisen osaamisen tuottamasta yksilön kunnioituksesta.

Silti Peltolan kirja saattaa olla monille merkittävä herätyshuuto muutokseen.

Juju: Eläkää orjat!!"

Risto Malin, Talouselämä 18/2000

"Lainaukset liikkeenjohdon klassikkoteoksista, menestyneiden johtajien elämänkerroista ja lehtiartikkeleista ottavat suuremman tilan kuin omalla jalkatyöllä hankittu aineisto. Jalkatyöosasto on kuitenkin kirjan kiinnostavinta antia. 

Peltolan perushavainto on, että useimmat yritykset organisoivat työn väärällä, työntekijöitä kutistavalla ja kuluttavalla tavalla. Arkipäivän toiminta on johtajavetoista, vaikka sen pitäisi olla henkilöstö- ja asiakaslähtöistä. 

Peltola käsittelee kuolemanvakavaa ongelmaa, sillä verkottuva bisnesmaailmaa nostaa ihmisen pääoman tilalle yrityksen menestystekijänä. 

Ongelmatilanteiden erittely jää kirjassa pitkälti tutkimustiedon varaan. Käytännön todistajaksi löytyy vain nimeämätön naisjohtaja, joka valittaa kirjoittajalle, että tyttäreltä on leikattu henkiset siivet heti ensimmäisessä työpaikassa.

Ongelmatapauksia paremman otteen Peltola saa yrityksistä, joissa henkilöstöasiat on pantu kuntoon. Niistä muutamassa kirjoittaja on käynyt itse haastattelemassa sekä johtoa että henkilöstöä. Konkreettisimman kuvan muutoksen toteuttamisesta saa Nokian Renkaita käsittelevästä luvusta. Kansainvälisistä esimerkeistä mielenkiintoisin on Body Shop."  

Marja Blomqvist, STO:n (Suomen tuotannonohjausyhdistys ry) jäsenlehti 4/2000

"Kun sain Peltolan kirjan käsiini en oikein tiennyt mitä ajatella. Luettuani pari ensimmäistä lukua olin ihastunut. Peltola on onnistunut kirjoittamaan johtamisesta kirjan, joka on innostava, inhimillinen ja positiivinen, mutta ei jätä siirapinmakua suuhun, pikemminkin - jotenkin suomalaiseen puurtajakulttuuriin sopivasti - asiakaslähtöisen, ihmiskeskeisen ja menestyvän yrityksen johtaminen on kovaa työtä. Mutta kova työ voi olla hauskaa ja innostavaa, mikä on yksi kirjan läpi kulkevista punaisista langoista.

Jo kirjan alun katsauksesta huomaa, että kirjoittaja on kotiläksynsä tehnyt: viime vuosien tärkeimpien johtamistutkimusten sanoma on sulateltu lukijalle sopivaksi, helpoksi kokonaisuudeksi. Helppous ei kuitenkaan tarkoita köykäisyyttä: kirjan teksti etenee sujuvana kokonaisuutena herättäen vähän väliä ajatuksia.  

Yritysesimerkit ovat mainioita. Niistä tuli selvästi esille se, miten suuri merkitys on ihmisten kunnioittamisella ja että asiakassuuntautuneisuuden merkityksestä ei pääse yli eikä ympäri. Ja toisaalta, miten tavallisia ne huippuyrityksetkin lopulta ovat. 

Kirja on helppolukuinen. Teksti on sujuvaa, kirjan reunoille on otettu erilleen lausahduksia jotka tukevat lukemista. Värikäs kieli, vertaukset ja kielikuvat jättivät monta asiaa paremmin mieleen kuin perinteisten oppikirjojen puiseva teksti. 

Kirja antoi myös uskoa tulevaisuuteen. Peltolalla on vankka kokemus yritysmaailmasta ja jos tällaisen kokemuksen kanssa uskoo tulevaisuuteen ja kirjoittaa niin inhimillisesti, ihmisrakkaasti ja vielä hauskasti kuin Peltola tekee, ei yritysmaailma voi sittenkään olla niin kovin paha paikka."

Kaarle Heikkilä, bokus.com 18.8.2000

"Peltolan voimakassanaisesti puhutteleva teksti kannustaa johtajaa kokeilemaan uusia malleja ja ruokkimaan alaistensa ihmeidentekotaitoja. Kirja sopii myös uuden talouden opit sisäistäneen työntekijän luettavaksi samalla tavoin kuin Fast Company -lehti. Muutamaan sivuun puristettujen menestysyritystarinoiden lukeminen nostaa tekemisen halua  ja osallisuuden iloa. Peltola on amerikkalaisten esikuviensa veroinen luotsi.

Kenelle: Johtajille, uudentalouden menestyjille. 

Milloin: Kun tiimiin halutaan potkua, hikeä ja hurmosta." 

Luettua -palstalta Secretarius 2/2000 (kirjoittajaa ei mainittu):

"Uudenlaista johtamista opettaa Heikki Peltola, yksi monista hiljattain pinnalle ponnahtaneista yritysjohdon konsulteista. Peltolan tausta yritystoiminnan ja johtajuuden tutkijana on kymmeniä vuosia, mutta ajattelussa on silti tuore meininki. 

Kirjan alku ravistuttaa ja vavisuttaa. Peltola perustelee sanomansa - ja vieläpä motivoivasti."

Liisa Kokko, Yritystalous  3/2000 otsikolla "Huutia komentokulttuurille, tilalle hurmosta":

"Hikeä ja hurmosta näyttää huutia hierarkkiselle johtamiselle ja komentokulttuurille. Peltolalta on varmasti vaadittu itseltään hikeä ja hurmosta kirjan aineiston keräämisessä ja käsittelyssä. Lähteet on mainittu kirjan tarkassa lähdeluettelossa sivunumeroiden tarkkuudella. Kunnioitettava on myös luettelo niistä ystävistä, joita Peltola kiittää tuesta kirjoitustyön aikana. 

Kirjan kieli on värikästä ja helppolukuista. Lyhyet kappaleet, selkeä taitto ja tekstien ulosvedot sekä piirrokset keventävät sisältöä. Sisällysluettelossa on kiinnostusta herättävät otsikot, joiden lisäksi kappaleen sisältö on kuvattu tiiviisti virkkeellä, parilla."

Forum 4/2000 (kirjoittajan nimeä ei ole mainittu): 

"Arbete på annat sätt: Heikki Peltola vill ändra på hur vi arbetar - och hur vi leder arbete. Han menar att finländarna är samvetsgranna, flitiga och innovativa, men tenderar att jobba och leda krampaktig och glädjelöst - och på ett sätt som krymper människan till "lesser than life". Peltola hävdar att människor inte leds så att deras lust tänds att prestera gott arbete. För alltför många är jobbet ett nödvändigt ont, bara ett sätt att försörja sig. "Hikeä ja hurmosta - hyvä työ tekee hyvää" är en viktig bok om en viktig dimension i livet."

Erkki Lehtiranta, Minä olen  4/2000

"Monet Peltolan kirjan esimerkit osoittavat, että huimin taloudellinen menestys syntyy ihmisten kunnioittamisesta, uskosta ihmiseen ja ihmisluonnon syvästä ymmärtämisestä, ei rahan ahneudesta ja ihmisten alistamisesta. Tiivistäen: hyvän tekeminen voi olla myös hyvä bisnes!

Kirjoittaja näkee yrityskulttuurin muuttuvan vain vanhoja ajatusmalleja muuttamalla ja ihmisten teoilla, ei puheilla, pakolla, piiskalla eikä edes porkkanalla. Kannustamalla työntekijöitä omaehtoiseen ajatteluun ja siihen, että nämä voivat vaikuttaa itse omaan työhönsä, yritys saa myös käyttöönsä valtavan luovan potentiaalin. Tuloksena voikin olla "tasavertaisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja todelliseen yhdessä tekemiseen perustuva työyhteisö, jossa jokainen kokee olevansa avainpelaaja ja oman työnsä henkinen johtaja."