Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Tilaa

Yhtenä - Kun minästä kasvaa me

Heikki Peltola

Yhtenä

Kun minästä kasvaa me

(WSOYpro 2011)

 

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo

Kun minästä kasvaa me

OSA I - MINÄ

1. Työ tekijänsä nostaa
2. Niin tekee, kuin kokee
3. Syy nousta aamulla
4. Säädä egosi ovella
5. Päivitä pääsi, elvytä elämäsi

OSA II - KASVU

8. Kohta alkaa tapahtua
9. Sitä kuulee, mitä luulee
10. Joukossa ryhmyys tiivistyy
11. Minä, sinä ja me-mieli
12. Kaikki päät käyttöön!
13. Fiksu hoksaa enemmän
14. Sitä näkee, mitä katsoo

OSA III - ME

15. Kun tie kääntyy
16. Suora yhteys sytyttää
17. Totta se, mikä toimii
18. Nostetta nopeasti, hohtoa heti
19. Ihmiset ansaitsevat parempaa
20. Vain kauas katsoen löytää perille
21. Nyt on hyvin
Kiitos!
Keskeiset käsitteet
Lähteet
Hakemisto
5
10

24

26
38
52
62
71

114

116
131
144
156
175
188
198

206

208
218
232
245
259
274
285
294
296
302
321

Sitaatteja

Ajatuksia yhtenä toimimisesta, tekemisen latauksesta ja tarkoituksen kirkastamisesta

Otteita kirjasta Heikki Peltola: YHTENÄ. Kun minästä kasvaa me (WSOYpro 2011)
  • Ihmisen on hyvä olla silloin, kun hän saa tehdä arvostamiensa ihmisten kanssa sellaista, mitä pitää tärkeänä. Aina ei voi valita, mitä tekee ja kenen kanssa, mutta jokainen voi vaikuttaa siihen, miten tekee ja suhtautuu omiin hankkeisiinsa ja toisiin ihmisiin. s. 1
  • Elämä ei ole egotrippi. Kyky tulla toimeen toisten kanssa on tärkein taito elämässä. s. 11
  • Ihmiset on tarkoitettu elämään ja toimimaan yhdessä eikä selviytymään yksin. s. 11
  • Vahva ryhmä koostuu vahvoista yksilöistä. Hyvä yhteistyö edellyttää me-mieltä, taitoa ajatella, kokea ja toimia yhdessä. Edellytyksenä on, että ihmiset osaavat säätää egonsa tasolle, jossa yhteistyö tuottaa halutun tuloksen. s. 12
  • Jos jotakin todella haluaa, sitä tekee ehtoja asettamatta. Jos haluaa muuttaa maailmaa, etsii keinoja eikä kiemurtele vastuustaan. s. 13
  • Elämä on kohtaamisia. Kahden ihmisen kohdatessa kohtaa kolme maailmaa. Kaksi näistä on omatekoista, kohtaajien päässä syntynyttä tulkintaa ja yksi aito. Aito on se, mitä kohtaamisessa todella tapahtuu. s. 14
  • Ihmisten kohdatessa voi toteutua ihme: tapahtuu jotakin sellaista hyvää, mihin kohtaajat eivät ole varautuneet. Tuo ihme muuttaa ihmisen, saa hänet näkemään ja kokemaan elämän toisin. s. 14
  • Ihminen on tarkoitettu kokemaan ja tekemään ihmeitä. Jokaisessa kohtaamisessa on ihmeen mahdollisuus. Ryhmä ihmisiä pystyy tuottamaan häikäisevän paljon parempia tuloksia kuin tulee tuottaneeksi. s. 15
  • Tyydymme liian vähään. Käytämme vain pientä osaa henkisestä kyvykkyydestämme. Emme tarpeeksi tosissamme kysy, mitä olisi mahdollista luoda, jos ihmiset paremmin yhdistäisivät voimansa ja osaamisensa. s. 15
  • Yhteistyön ongelmat ovat kaikkien tiedossa, mutta ratkaisua on etsitty väärästä paikasta. Se ei löydy järjestelmistä, rakenteista, koneistoista, tekniikoista, prosesseista, säännöistä eikä julistuksista. Asioiden tekeminen oikein tuottaa korkeintaan sen, mitä on tarkoitus tuottaa. Ratkaisu ei löydy myöskään korvien välistä, aivoistamme, vaan katse on kohdistettava siihen, mitä tapahtuu ihmisten välillä. s. 16
  • Menestys ja onni ovat vaarallisia tavoitteita. Ne ovat ansa, johon moni astuu ymmärtäessään väärin ja vajaasti elämän olemuksen. s. 16
  • Elämä ei ole suoritus vaan elämys. Elämän arvoa ei saa kutistaa muutamaan mitättömään numeroon. Sen ydintä ei voi ilmaista vuosina, kiloina eikä sentteinä. Elämä on ihme, jota ei pidä eikä saa määritellä. Se pitää tuntea ja kohdata. s. 17
  • Pääosa siitä hyvästä, mistä saamme elämässä nauttia, on seurausta toisten tekemästä työstä. Harvoin tulee ajatelleeksi, miten monen ihmisen työtä on tarvittu jokaisen nauttimamme suupalan ja saamamme palvelun eteen. s. 18
  • Ajatuksilla on etumerkki. Apeat ajatukset tuottavat apeaa todellisuutta ja upeista ajatuksista syntyy upeita juttuja. s. 19
  • Kun ihmisillä on tahtoa sisäistää yhteinen tehtävä ja kykyä säätää egonsa oikealle tasolle, he eivät enää toimi vain yhdessä vaan yhtenä. s. 20
  • Jokaisella on vajaakäytössä taitoja ja taipumuksia, jotka heräävät otollisissa olosuhteissa eloon. s. 21
  • Kaikki hyvän elämän ainekset ovat mielen ulottuvilla. Kun arvostaa sitä, mitä kulloinkin saa tehdä, ei tarvitse haikailla eikä hötkyillä paremman perään. s. 22
  • Unelmia saa olla, mutta elämä kannattaa aina ankkuroida siihen, mikä on totta ja todellista tässä ja tällä hetkellä. Se on aidosti arvokasta! s. 22
  • Ihmisen suuruutta ei lopulta mittaa se, kuinka paljon hän ehtii elämänsä aikana itselleen kahmia, vaan se, kuinka paljon hän itsestään toisille antaa. s. 23
  • Jos korostaa eroja, päätyy eroon. Kun huomion kohdistaa yhdistäviin tekijöihin, syntyy yhteys ja tehdään ihmeitä. s. 23
  • Ihmisillä on ammatista riippumatta aika lailla samat ongelmat, mutta yksilöt ottavat hyvin erilaisin valmiuksin vastaan työn paineet. s. 27
  • Elämämme parhaat hetket eivät ole ne, joissa olemme passiivisia vastaanottajia, vaan sellaiset, joissa yritämme omasta tahdostamme tehdä jotakin vaikeata ja arvokasta. s. 30
  • Tärkeä johtopäätös laajoista tutkimuksista on, että työ voi olla hauskaa ja onkin silloin, kun se haastaa ihmisen riittävästi. s. 31
  • Jokainen on viime kädessä itse vastuussa omasta työsuhteestaan ja työnilostaan. Hankalat tyypit tai ankeat puitteet tarjoavat hyviä syitä inhota työtä, mutta vastuuta tympeän ja tahmean työotteensa seurauksista ei voi siirtää toiselle. s. 32
  • Työstä tulee turhauttavaa ja ahdistavaa silloin, kun työn tavoitteet vain syötetään tekijän päähän annettuina tekijöinä, eikä hän sisäistä niiden tarkoitusta. s. 34
  • Työsuoritusta mittaavat menetelmät eivät ole erityisen taitavia tunnistamaan hyvin tehtyä työtä eivätkä ne edes yritä mitata ihmisten tunnetiloja. s. 34
  • Töiden pilkkominen johtaa samanlaiseen turhautumiseen ja tuo uudenkin ongelman: kun jokainen nyhjää pienen osasen kimpussa, kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. Mitä isompi organisaatio, sitä varmemmin sen käytävillä kulkee enemmän vastuun karttajia kuin vastuun kantajia. s. 35
  • Meidät on ohjelmoitu odottamaan, että meitä viihdytetään sen sijaan, että tekisimme vapaaehtoisesti jotakin sellaista, mikä tuottaa hyvän olon tunteen. Istuudumme ruudun ääreen odottamaan ilon aaltoa. s. 36
  • Mekaanisten rutiinien suorittaminen annettujen ohjeiden mukaan puuduttaa ja ahdistaa. Ihminen on suunniteltu työhön sopivaksi, mutta töitä ei ole suunniteltu ihmisiä ajatellen. s. 36
  • Hanketyö on henkityötä. Hengettömästi tekeminen on hanketyön uhkista suurin: se, että kukaan ei syty tekemään, eikä ketään onnistuta sytyttämään. s. 39
  • Mielen asiantuntijat ovat aika yksimielisiä, että taituruus edellyttää kykyä lumoutua siitä, mitä tekee. Lopputulos ja siitä saatava palkkio eivät riitä motiiveiksi, tarvitaan oikea suhde itse tekemiseen. s. 45
  • Ei ole kovin viisasta jäädä odottamaan arvostusta, koska lopulta kukaan ei saa ansaitsemaansa arvostusta. s. 50
  • Vaikka kiitosta ei sanota, sitä voi kokea. Kannattaa kehittää kykyään kuvitella kiitollisuus, jota ihmiset tuntevat hyvin tekemästäsi työstä. s. 50
  • Ero ulkoa annetun ja sisäistetyn tavoitteen välillä paljastuu parhaiten silloin, kun kohdataan vaikeuksia. Toisen asettamaa tavoitetta toteuttava antaa periksi, omaa unelmaa jahtaava jatkaa matkaa. s. 60
  • Ryhmän tuloksia voisi merkittävästi ja nopeasti parantaa kohdistamalla huomio ryhmän hiljaisiin alisuorittajiin ja vähentämällä itsekeskeisten huipputyyppien hyysäämistä. s. 65
  • Pidän röyhkeyttä ja apaattisuutta saman taudin oireita. Vaivan nimi on heikko itsetunto. Se ilmenee öykkärillä pullistelun tarpeena, apaatikoilla omien kykyjen vähättelynä. s. 66
  • Valtava määrä luovaa voimaa ja elämän energiaa tuhlautuu siksi, että ihmiset tyytyvät hiirulaisen osaan ja potkivat vastuun palloa pois omalta tontiltaan. s. 67
  • Fiksu ihminen kykenee tekemään päätöksiä myös tilanteessa, jossa ei ole mitään sisäistä tarvetta tai ulkoista painetta tehdä päätöstä. Hän vain päättää toimia toisin. s. 76
  • Aivoja käyttämällä säästää hikeä. Hyvin suunniteltu on edelleen puoliksi tehty, mutta sen toisen puolen tekemisessä ratkaisevaa on, missä hengessä tehtävää tekee: hyvällä mielellä vai hampaat irvessä. s. 78
  • Työpaineet eivät jää työpaikalle, vaan purkautuvat kaikkeen mitä teemme ja vaikuttavat siihen, millaisia vanhempia olemme lapsillemme tai miten jaksamme muistaa omia vanhempiamme. s. 83
  • Kaikki ristiriidat ovat ratkaistavissa, mutta niitä ei voi ratkaista ilmapiirissä, jossa etsitään syyllisiä eikä tosissaan pyritä sopuun. s. 84
  • Pelivara on alue mahdottoman ja kielletyn välissä. Sillä on yläraja ja alaraja. Useimmat aliarvioivat valtuuksiensa määrän, monet jopa räikeästi ja tämän seurauksena paitsi käyttävät vain pientä osaa osaamisestaan, myös ahdistuvat. s. 85
  • Pelivaran alarajasta päättävät toiset. Ylärajan vedämme itse. s. 85
  • Ego on työkalu, jota voi käyttää kahdella tavalla väärin: voi joko liioitella kykyjään tai vähätellä itseään. Jos henkilöllä on turhan suuret luulot itsestään ja saavutuksistaan, hänestä voi tulla ylimielinen. Jos henkilö vähättelee itseään ja osaamistaan, hän on alimielinen ja aliarvioi itseään ja pihtaa osaamistaan. Hän ei pistä persoonaansa peliin. Siksi hän ovat ryhmälle riesa. s. 90
  • Ryhmän saa kukoistamaan, jos ihmisiä kannustaa käyttämään egoaan yhteiseksi hyväksi. Arkoja ja epävarmoja tulee rohkaista ja itserakkaita rauhoitella. s. 92
  • Mitä monimutkaisempi askare, sitä enemmän kilpaileminen estää saamasta tuloksia, koska liian tiukka fokus tukkii aivojen luovuuden ja estää keksimästä hyviä ratkaisuja. s. 95
  • Jokainen meistä on aktiivisesti tai passiivisesti mukana prosesseissa, joissa luodaan tai viedään, annetaan tai riistetään arvoa. s. 100
  • Myönteiset tunteet avaavat mielen näkemään mahdollisuuksia, auttavat kytkeytymään toisiin ja tajuamaan kokonaisuuden. Ne muuttavat meitä ja ihmissuhteemme. Me yksinkertaisesti näemme ja koemme ihmiset toisin silloin, kun mielessä on myönteisiä ajatuksia. s. 106
  • On paljon ihmisiä, jotka tekevät sitä mitä tekevät, koska ovat sattuneet päätymään omaan ammattiinsa. Sitten on niitä, jotka eivät voi olla tekemättä sitä, mitä tekevät. s. 110
  • Latautuneessa ”suoran kokemisen tilassa” valta siirtyy päästä sydämeen ja tästä seuraa kohonnut yhteyden tunne toisiin ihmisiin. s. 112
  • Jotakin isoa on tapahtumassa. Vallan linnakkeet ovat murtumassa, koska niiden muureja nakerretaan monesta suunnasta. Kiltit, alistamalla nitistetyt ihmiset antavat toisten päättää puolestaan, mutta fiksut eivät tähän suostu, vaan vaativat saada käyttää omia aivojaan. s. 116
  • Kun ryhmä ihmisiä haluaa saada jotain aikaiseksi, yleensä syntyy sitä, mitä on tarkoitus tehdä. Sivutuotteena saattaa kuitenkin syntyä myös sellaista vahinkoa tai pahaa mieltä, jota kukaan ei halunnut tuottaa, mutta syntyi kuitenkin. s. 118
  • Ryhmässä jyllää kaksi vastakkaista voimaa: toinen nostaa ja saa aikaan hyvää, toinen nujertaa, lamaannuttaa ja tuottaa sellaista, mitä kukaan ei halua syntyvän. Ja molemmat voimat jylläävät kaiken aikaa. s. 118
  • Yhteisöt ovat kadottaneet elinvoimansa ja menettäneet yhteyden siihen, mitä tekevät. Tämä johtuu Peter Blockin mukaansa siitä, että järjestelmät keskittyvät liikaa itseensä ja omien tavoitteidensa toteuttamiseen. Ne ovat itsekkäitä ja ylimielisiä, kyvyttömiä kuuntelemaan ja siksi kelvottomia reagoimaan oikein. s. 121
  • Aitoa yhteisöä ei synny, jos ihmiset vain valjastetaan toteuttamaan jossakin muualla tehtyjä suunnitelmia. Jos halutaan elävä yhteisö, ihmisten on saatava vaikuttaa asioihin - ei vain siihen, miten asiat tehdään, vaan myös siihen, mitkä ovat tärkeitä asioita. s. 122
  • Tarkoituksen pohtimisen käynnistää usein joko jonkinasteinen kriisi tai muutostarve, mutta sen voi käynnistää myös positiivinen halu nostaa toiminta uudelle tasolle. s. 123
  • Ei ole huono asia, että korostetaan tuloksentekoa, haetaan tehoja ja leikataan kustannuksia. Jos kuitenkin taloudesta tulee ainoa arvo, jotakin on pahasti pielessä. s. 126
  • Erotamme toisten puheesta valheet ja puolitotuudet, mutta omalle sisäiselle puheellemme olemme lähes immuuneja. Hyväksymme itsepetoksen, koska selitämme sen parhain päin. s. 130
  • Mitä monimutkaisemmaksi maailma muuttuu, sitä vaikeampi sitä on ymmärtää, saati selittää. Kun ymmärrys loppuu, joko tunnustamme tietämättömyyden tai otamme käyttöön oletukset. s. 131
  • Oletuksia on vaikea tunnistaa, koska usein ne paljastuvat joko vihjeinä tai virheinä. Ne kytkeytyvät ajatuksiin, joihin olemme niin kiinni kasvaneita, että emme enää edes havaitse niitä. s. 133
  • Työyhteisöjen ongelmia ei voi ratkaista tempuilla eikä massiivisilla muutosohjelmilla. Pitää perehtyä paljon syvemmälle syihin voidakseen vaikuttaa seurauksiin. Hajuvedellä voi muuttaa tunkion tuoksua, mutta ei poistaa raatojen lemua. s. 138
  • Ajattelu ei auta, vaan estää meitä ymmärtämästä oman mielemme toimintaa. s. 139
  • Yritämme ratkaista mielen ongelmia samalla logiikalla kuin teknisiä pulmia. Jos erottaa itsensä systeemistä, jonka erottamaton osa on, ei havaitse omaa osuuttaan ongelmassa oikein. Etsii syitä ja vikoja toisista tajuamatta, että osa ongelmasta on itse aiheutettua, oman mielen tuotosta. s. 140
  • Mielemme on jakaantunut moneen osaan, joista yksi osa yrittää hallita muita. Toimimme kuin koiranpentu, joka jahtaa omaa häntäänsä. Luomme ongelman ja yritämme ratkaista sitä tajuamatta, että me itse olemme tuo ongelma. s. 140
  • Mielikuvista ja uskomuksista on tullut meille todellisuutta tärkeämpää. Olemme päätyneet kollektiiviseen illuusioon, kolluusioon, jonka seurauksena mielipiteet ovat ottaneet ylivallan. s. 141
  • Kun mieli jää luomiensa kuvien vangiksi, sen luova toiminta ehtyy. Tällä on vakavat seuraukset, koska ajatusten luova leikki on elinvoiman ehto. Ihmisen on saatava käyttää koko henkistä kapasiteettiaan, muuten hänestä tulee tahdoton ja itseensä tyytymätön alistuja. s. 142
  • Osa yhteistyöhön liittyvistä oletuksista on harmittomia, osa vaarallisia ja suorastaan tuhoisia. Tiedämme, että mielellä on meihin mahtava mahti, mutta asiantilan muuttaminen ei ole helppoa. Tunnistamme taudin, mutta emme tiedä, mikä rohto siihen tepsii. s. 142
  • Yhteistyön rakentamisessa kapea ihmiskuva ja sokea systeemiusko on tuhoisa yhdistelmä. s. 143
  • Ihmiset haluavat hyvää itselleen ja toisilleen, mutta eivät aina ole valmiita tekemään niitä muutoksia, mitä tämä edellyttää hänen ajattelussaan ja teoissaan. s.147
  • Kun tosiasiat ja uskomukset kohtaavat, usko yleensä jyrää faktat. s. 148
  • Mitä syvemmälle tutkitaan, sitä vaikeampi on erottaa syy ja seuraukset toisistaan ja selittää tapahtunutta mekaanisin termein. s. 151
  • Mikä saisi meidät lopettamaan ihmisten luokittelun ja purkamaan mielemme miinakentän, joka hankaloittaa työskentelyä toisten kanssa? s. 155
  • Hyvillä ihmissuhteilla on tervehdyttävä vaikutus, kielteiset suhteet vaikuttavat kuin hitaasti musertava myrkky. s. 156
  • Ihmisen aivot ovat rakentuneet luomaan yhteyksiä, eivät eristämään ihmisiä toisistaan. s. 157
  • Kahden ihmisen aivojen välillä on näkymätön silta, jonka ansiosta pystymme paitsi tuntemaan toistemme ajatuksia ja tunteita, myös aavistamaan toisten aikeet. s. 157
  • Jaamme yhteistä kohtaloa, haluamme tai emme. Kukaan ei pääse karkuun ilmassa leviävää aivosaastetta, koska se ei ole erityksissä ihmisen sisällä vaan heijastuu kaikkeen ja leijailee ilmassa. s. 158
  • Itsekeskeisyys kaikissa muodoissaan tappaa empatian, myötätunnosta puhumattakaan. s. 165
  • Sokea usko systeemeihin tekee ihmisistä pelkkiä pelinappuloita. Järjestelmä jyrää heistä särmät ja tuottaa kuuliaisia käskyläisiä, ohjeohjuksia ja pykäläpaimenia, jotka neuroottisesti välttelevät tekemästä virheitä. s. 176
  • Pelolla johdetuissa kulttuureissa ihmiset tuijottavat ohjesääntöjä ja tekevät mieluummin tyhmyyksiä kuin uskaltavat käyttää aivojaan. Tehokkuutta tavoittelevat systeemit ovat surkuhupaisan tehokkaita synnyttämään ja pitämään yllä tarpeetonta tyhjäkäyntiä. s. 177
  • On kahdenlaisia ryhmiä on: vahvoja ja tyhmiä. Vahva ryhmä saa hyvässä hengessä aikaan sen mitä se yrittää tehdä. Jäsenet tekevät siitä vahvan. Tyhmä ryhmä on tyhmä siksi, että yhdessä toimiessaan ihmiset syystä tai ilman syytä tulevat toimineeksi tyhmemmin kuin jokainen haluaisi toimia. s. 178
  • Harva ihminen tajuaa ahdistuksensa olevan pääosin itse aiheutettua. Pahan olon syynä ovat usein väärät oletukset ja odotukset maailmasta: maailma ei ole jukeboksi, jossa saa mitä haluaa. s. 181
  • Ei voi estää ihmisiä katselemasta maailmaa erilaisilla linsseillä, mutta keskittymällä erimielisyyksien sijaan siihen, mitä on tarkoitus saada aikaan ja mitä kukakin tekee, voidaan välttää monta turhaa tulehdusta. s. 185
  • Kaikista joukkueen pelaajista ei tarvitse pitää, mutta jokaisesta pitää välittää. s. 185
  • Tulosten kannalta on sitä parempi, mitä avoimemmin ihmiset saavat osoittaa todelliset tunteensa, mutta avoimuus toimii vasta sitten, kun ihmiset luottavat toisiinsa ja haluavat toisilleen hyvää. Riitaisassa porukassa lupa avoimuuteen voi johtaa siihen, että mielen likasangot tyhjennetään toisten päälle. s. 185
  • Järjestelmät eivät pidä siitä, että ne haastetaan. Monet järjestelmät mieluummin tuhoutuvat kuin muuttuvat. Mutta kaikki ne tuhoutuvat, elleivät muutu, sillä niillä on vastassaan itseään suurempi voima: olosuhteet. s. 189
  • Ismi toisensa jälkeen on kaivettu kuoppaan ja unohdettu siksi, että ne eivät ole pystyneet tarkistamaan ja vaihtamaan oletuksiaan. Kun elävä todellisuus haastaa jähmeät uskomukset, toisen on annettava periksi. s. 189
  • Yhteisö, joka määrittelee oman tarkoituksensa itsekeskeisesti ja omahyväisesti, ei ymmärrä omaa parastaan eikä omaa tilannettaan. Yhteisöt eivät ole vain itseään eivätkä jäseniään varten, niiden tehtävä on tuottaa sitä, mitä joku heidän ulkopuolellaan oleva tarvitsee. s. 189
  • Dynaamisten prosessien kuvaaminen staattisilla termeillä johtaa siihen, että ei todella ymmärretä asioiden kompleksista luonnetta. s. 192
  • Itsekeskeinen ajattelu ilmentää systeemiälyn puutetta. Individualismi ruokkii asioiden tarkastelemista itsen, oman edun ja nautinnon kannalta. Tällainen johtaa pinnallisuuteen ja ihmisten esineellistämiseen. Siinä korostuvat vaikutelmat, uskomukset ja uskottelu, tunnelmat, ei todellisuus. s. 192
  • Kun korostetaan vuorovaikutusta, mieltä katsotaan elävän liikunnon osana ja huomio kiinnitetään kokonaisuuteen sen sijaan, että yritettäisiin korjata sen yhtä osaa. Näkökulman muutos vähentää itsekeskeisyyttä tai poistaa sen kokonaan. s. 193
  • Jos organisaatioita kehitetään näkyvän ehdoilla, ei ymmärretä, miten pelot ja hengen latistamisen monet muodot estävät saavuttamasta sitä, mikä olisi kaikkien etu. Kaikkien etu on, että eri osapuolien edut huomioidaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Näin ei tapahdu, jos jollakin on ylivalta ja alistamisen oikeus. s. 193
  • Kun kutistavat ja latistavat systeemit havaitaan, paljastetaan ja poistetaan, ihmisten tapa toimia yhdessä muuttuu. Kun pelon ja nöyryyttämisen mekanismit tunnistetaan, ihmisiä voidaan alkaa vapauttaa niistä ja he alkavat luottaa toistensa hyvään tahtoon. s. 197
  • Emme hae uusia näkökulmia, jos vanhassa katsannossamme ei mielestämme ole mitään vikaa. Eikä siinä ole mitään vikaa ennen kuin tulee eteen sellainen kriisi, josta ei vanhoilla värkeillä selviä. s. 199
  • Ihmisellä on kyky ja voima muuttaa mielen systeemiä ja pysäyttää sellainen toiminta, joka ei ole fiksua ja perusteltavissa. Toivo on siinä, että systeemi voi oppia omista virheistään. Tämä voi tapahtua niin, että ihminen tajuaa tekojensa seuraukset joko ennen kuin tekee virheet tai heti tehtyään. s. 202
  • Mitä monimutkaisempi systeemi, sitä vaikeampi voi olla paikantaa toiminnan todelliset ongelmakohdat. Kun syy ja seuraus ovat kaukana toisistaan, asioiden yhteyttä on vaikea nähdä saati puuttua niihin. s. 202
  • Toiminnallisten ongelmien syyllinen ei ole aina ihmisissä, usein se on systeemissä. s. 203
  • Hitaasti tekemällä syntyy paras laatu, koska mieli ehtii tekemiseen mukaan. s. 203
  • Ihmissysteemeissä on paljon piileviä tekijöitä, joiden voiman viisaat johtajat ihmisissä tunnistavat ja osaavat hyödyntää. s. 204
  • Vähimmällä selviää, jos ongelman ratkaisee ennen kuin siitä tulee ongelma. s. 205
  • Monista tuntuu, että heidän elämästään puuttuu jokin onnen täyttymyksen ehto. Osa heistä etsii tuota puuttuvaa palasta koko elämänsä. Kun ihmisiltä kysyy, mitä he elämässään haluavat, harvat sanovat sellaista, minkä puolesta haluavat työskennellä, vaan asian, mistä haluavat päästä eroon. s. 209
  • Ihminen, joka elää ongelmia ratkoen, ei lyhytkestoisia hyviä hetkiä lukuun ottamatta ole koskaan onnellinen, koska hän on virittynyt väärin. Häntä ohjaa pelko ja puute. s. 210
  • Kaikilla mieleltään terveillä ihmisillä on unelmia, mutta useimpien unelmat eivät koskaan toteudu. Suurin syy on, että niitä ei edes yritetä elää todeksi. s. 210
  • Dialogi tarkoittaa toisiaan arvostavien ihmisten tapaa tutkia yhdessä ja oppia ymmärtämään asioita syvemmin. Keskustelun ei tarvitse päätyä yhteiseen päätökseen. Vaikka mitään ei lyödä lukkoon, onnistuneen dialogin jälkeen kaikki tietävät, miten tulee toimia. s. 211
  • Kun vanhan vamman kanssa menee uuteen tilanteeseen, ei elä todellisuudessa, vaan kuvittelee sellaista, mitä ei ole. Emme kohtaa ihmistä, vaan hänestä muodostamamme kuvan. s. 212
  • Ryntäämällä hätäisesti havainnosta tekemiseen junnaamme vanhassa uomassa, toistamme samoja virheitä päivästä ja vuodesta toiseen, eikä synny mitään uutta. s. 214
  • Ryhmässä toimimista on tutkittu paljon, mutta kerätyllä tiedolla ei ole juurikaan pystytty muuttamaan ihmisten käyttäytymistä. s. 216
  • Äly tukkii aivot. s. 216
  • Meillä on yhden sijasta kolmet aivot: yksi päässä, yksi sydämessä ja yksi koko kehon alueella. s. 217
  • Jos lähtee liikkeelle varmana kannastaan, joutuu joko väittelyyn tai antamaan periksi. Jos taas aloittaa kuuntelemalla, tajuaa pian, miten on fiksua toimia. s. 219
  • Aito avoimuus edellyttää, että ryhmässä on turvallista olla eri mieltä, eikä ketään loukata eikä vähätellä. s. 219
  • Järjen ja tunteen hallitsemasta elämästä puuttuu pointti. Se on tekemistä tekemisen vuoksi. Jos järki määrää, toimitaan kuin kone. Jos tunne määrää, toimitaan kuin tuuliviiri tai heiluri tunnelmien mukaan. s. 221
  • Dialogissa ei opeteta toisia, vaan opitaan heiltä. s. 230
  • Uhat organisaatiolle ja ihmisille eivät tule nopeista kriiseistä vaan hitaista prosesseista. s. 236
  • Elefantin voi leikata kahtia, mutta tuloksena ei ole kahta elefanttia, vaan aikamoista sotkua. s. 239
  • Mitä kapeammalta alueelta nostetta etsii, sitä vähemmän sitä löytää. s. 255
  • Laatujohtamisen käsikirjojen ylevät ajatukset kutistuivat tehtaiden johtajien ja käyttöinsinöörien aivoissa pelkiksi mittareiksi ja ihmisten valvonnan välineiksi, joilla heitä hiillostettiin teknisissä pikkuasioissa samalla kun asiakkaille keskeiset asiat jätettiin huomiotta. s. 259
  • Mittaamiseen pohjautuvassa johtamisessa ei arvosteta sitä, mitä ei voi nähdä eikä mitata: henkeä, mainetta, kunnioitusta, ystävällisyyttä, luottamusta, kiittämistä, rohkaisua, venymistä, hyväntahtoisuutta, erilaisuutta, välittämistä. Tärkeintä on tehdä sitä mitä mittarit mittaavat. s. 260
  • Kukoistus on kierre. s. 264
  • Yksikään esimies ei voi yksin tehdä ihmeitä, mutta hän voi yksin estää ihmeiden syntymisen johtamalla ihmisiä tyhmästi. s. 265
  • Tapa etsiä hyvää johtajuutta tutkimalla hyviä tuloksia tehneiden johtajien tyyliä ja tapoja johtaa vääriin ja suorastaan vahingollisiin johtopäätöksiin. Matkimalla ei tule hyvää johtajaa vaan huono kopio hyvästä. s. 268
  • Huippujohtajat eivät koskaan asetu ihmisten olkapäille, vaan tarjoavat oman olkapäänsä ihmisten tueksi. s. 269
  • Johtajan persoona on työkalu, jota voi käyttää hyvän tai pahan tuottamiseen. s. 270
  • On todistettu, että parempaa taloudellista tulosta tekevät ne yritykset, jotka toiminnassaan korostavat asiakasta kuin ne, joille ykköstavoite on kasvattaa omistajan rahakasaa. s. 276
  • Asiakas antaa yhteisölle olemisen oikeutuksen ja tarkoituksen. Yhteisön asiakas on yhteistyön tarkoitus! s. 277
  • Omistajuuden ylikorostaminen on ehkä suurin syy organisaatioiden henkisen tilan heikkouteen. Kun johdon isokätinen palkitseminen ei perustu yrityksen maineeseen asiakkaiden silmissä, vaan omistajien odotuksiin osakekurssin kehityksestä, aletaan toiminnassa korostaa epäoleellisia asioita. s. 277
  • Kaikissa yhteisöissä sanotaan ja uskotaan, että asiakasta varten kaikki tehdään. Sillä on mitätön merkitys, mitä yhteisössä sanotaan asiakkaista tai edes tehdään heidän hyväkseen. Se ratkaisee, mitä mieltä asiakas on saamastaan kohtelusta. Jos asiakas ei syty, hän ei tule. s. 278
  • Maineella lunastetaan tai riistetään organisaation olemassaolon oikeutus. Omaa mainetta ei voi määrätä, mutta siihen voi toki vaikuttaa: teoilla, vain niillä. Toimimalla toisin muuttuu maine. s. 280
  • Terve työyhteisö selviää kaikista ongelmista, mutta monet yhteisöt ovat kyvyttömiä ymmärtämään itseään. Ne eivät ole systeemiälykkäitä ja mieluummin kuihtuvat kuin kukoistavat. Niiden alistava ihmiskuva johtaa hillittömään henkisen kyvykkyyden tuhlaukseen. s. 296
  • Vain muuttamalla oletuksiaan, päivittämällä uskomuksensa ja luopumalla yksiulotteisesta ajattelusta organisaatiot pystyvät toteuttamaan todellista tarkoitustaan. s. 286
  • Kytkeytyminen toisiin on ainoa toivomme. s. 287
  • Monen asian arvon tajuaa vasta sitten kun siitä joutuu luopumaan: ystävän, työn, terveyden, yhteistyön – tai isän. s. 289
  • Elämän voi tuhlata, mutta ei säästää. s. 291
  • Kun rakastaa, ei tarvitse muuta syytä toimia. s. 292
  • ”Me” on yksi kielemme kauneimmista sanoista. s. 292
  • Kun minästä kasvaa me, alamme toimia tavalla, joka on enemmän kuin yhdessä tekemistä. Silloin toimimme yhtenä. s. 292

 

Kommentteja

Kommentteja kirjasta

"Tekstin vetävä tyyli ja rento asiantuntevuus saavat tosiasiat lentoon. Oivallukset sinkoilevat maaleihinsa ilman tärkeilyn häivää. Tämä kirja on raikkaan rohkaiseva, realistisen optimistinen taisteluhuuto uudistushakuisesti virittyneen työelämän puolesta. Se on ihmisuskoisen työn vapauttavan ylevöittävä manifesti."

Esa Saarinen 

Kirjan esipuheessa

"Kirjallisuuden taivaalle syttyi tänään kirkas tähti. Read this!"

Ilona Rauhala 

Facebook 24.8.2011 

"Merkittävä kirjanjulkistus. Hymyä ja kyyneleitä seassa. Hienoa Heikki!"

Sanna Akkanen 

Facebook 24.8.

"Ostakaa kirja heti ja lukekaa! Tehdään (työ)elämästä paljon parempaa. Yhtenä!"

Päivi Partanen

Facebook 24.8.

"Suosittelen!"

Marja Salokangas 

Facebook 24.8.

"Tänään oli hieno päivä, kiitos Heikille upeasta kirjasta ja erityisesti uudesta hienosta sanasta me-mieli, monien muiden iskevien sanojen ja ajatusten ohella."

Jarmo Manner 

Facebook 24.8

"Uskon, että kirja kuluu hiirenkorville."

Juha Pelkonen 

Email 24.8.

"Luin kirjaasi myöhään yöhön. Mahtavaa! Olet hienosti onnistunut."

Heikki Rinne

Email 25.8.

"Taisin olla ensimmäinen kirjasi ostaja. Kahtena iltana olen sitä nyt lukenut ja kyyneleitäkin vuodattanut, sillä jostain syystä luin Esan esipuheen jälkeen kappaleen Nyt on hyvin. Herkistyin sanojesi kauneudesta."

Kaisa Peutere 

Email 25.8.

"Upea kirja! Innostavia ajatuksia ja voimauttavia oivalluksia vuoden jokaiselle päivälle. Anoppini ahmi kirjan ja oli aivan haltioissaan."

Hanna Laavainen 

Facebook 24.8.

"Nopealla selauksella tämä on paras kirjoittamasi kirja. Olet kurkottanut kuuseen ja nyt olet kuusessa (kahdella uulla), aika korkealla ja aika tukevasti. Sieltä näkee ja sieltä myös näkyy!"

Kari Karipuu  

Email 25.8.

“Olet hakenut friskaavia ja hyvin perusteltuja näkökulmia aiheeseen. Kirjasi on juuri niin kiehtova ja tärkeä kuin Esa ilmoitti Marskissa.”

Tom Lundberg 

Email 25.8.

"Lataukseen liittyvä kaaviosi vahvisti ymmärrystäni Pekka Järvisen toimivan työyhteisön pilareitten ja samaa asiaa kuvaavan reikäleivän merkityksestä eli rakenteista, jotka liittyvät työn maailmaan ja kunnioittavat myös yhteisön sisäistä maailmaa, joka sopivan kokoisena kytkee ihmiset tähän yhtenä tekemisen ajatukseen."

Peter Andersen  

Email 25.8.

"Yhteistyötä tarvitaan tässä maailman ajassa enemmän kuin koskaan. Mitkään suuret kysymykset eivät monimutkaisuudessaan ratkea yhden ihmisen voimin. Joukkovoima ja joukon viisaus on ainoa mahdollisuus. Siksikin kirjasi ja aiheesi on erittäin tärkeä. Sitä lukiessa tuntuu, että olet saanut aiheesta suorastaan valaistuksen. Minusta se on syvällistä tekstiä."

Jaana Haapala 

Email 26.8.

"Pidän siitä, että et esitä miten asiat ovat tai ratkaisuja niihin, vaan ajattelutat. Sana tuli mieleen kuunnellessani sinua Marskissa."

Sebastian Slotte 

Email 26.8.

”Olen sanaton. Luin kirjaasi kyynel silmässä, niin todelta tuntuu tekstisi sydämen, sielun ja kehon yhteismielestä. Kirjasi tulee taatusti olemaan VALTAVA MENESTYS, joka saattaa muuttaa elämäsi suunnan! Olet saanut kansien väliin aidon helmen, jonka synnyttämiseen simpukallakin menee ikuisuus. Mieheni supersuosikki oli lopun sanasto oli, selkokieliset selitykset antavat hänestä tosihyvän kuvan kirjan huippusisällöstä ja tekijän sanallisesta aarrearkusta.” 

Anja Antman 

Email 26.8.

"Yli 40 vuotta johtamisen ja työelämän kehittämisen kanssa puuhanneena törmäsin nyt ensimmäistä kertaa kirjaan, jonka ajatukset voin täysin allekirjoittaa. Kaikki muut johtamisopit olen joltain osin joutunut kyseenalaistamaan. Kirjasi osuu oikeaan ajankohtaan: nyt jos koskaan yhteiskuntamme ja työelämämme tarvitsee toimia YHTENÄ. Jos tämän kirjan opit saisimme vietyä läpi koko Suomen, tulokset ja hyvinvointi nousisivat kohisten eikä tarvitsisi laman uhkasta enää puhua."

Arto Antman 

Email 28.8.

"Olipa ilo lukea oivalluksia, jotka allekirjoitan. Tämä on parasta johtamisen tielläni. Teksti on valloittavaa, rentoa, mutta asiantuntevaa. Ja todella helppolukuista. Kiitos Heikki!"

Anu Eronen, SOL 

FB/Yhtenä 28.8.

”Kirjasi on hieno. Olen lukenut sitä monena iltana pieninä paloina kuten kehotit. Innostavaa, kirjoitat asiaa!

Anja Kahri, WSOYpro 

email 31.8.2011

”Upea ja innostava kirja äärimmäisen tärkeästä asiasta! Rupesin jopa sen innostamana miettimään Pafos-seminaariin osallistumista.”

Nasima Razmyar

Email 31.8.2011

”Mielenkiintoinen ja tärkeä kirja. Panee miettimään tekemisiämme ja ylipäätään sitä, mikä on elämässä tärkeää.”

Arto Jaakkola, Kehittyvä kauppa

Email 31.8.

"Peltola avaa tärkeässä teoksessaan mahdollisuuksien kartan eksyneille ja työn kurittamille, jotka liian usein alistuvat kohtaloonsa. Suurimmat haasteet eivät niinkään liity talouteen, vaan mieleemme ja yhteistyöhön. Egolle maksetaan monesti hyvin, silti se on lopulta hyvinvoinnin merkittävin este.

Tom Lundberg 

Onnistuja.fi 1.9.2011

”Olet asian ytimessä: suuri osa organisaatioiden ongelmista kulminoituu ihmisten välisiin huonoihin suhteisiin,  kunnioituksen puutteeseen, väärinsäädetyistä egoista johtuvaan kyykyttämiseen, nöyristelyyn ja siihen, että tekemisellä ei tunnu olevan selvää tarkoitusta tai selviä tarkoituksia.”

Rami Olkkonen, Turun kauppakorkeakoulu

Email 2.9.

"Uskon kirjan antiin ja jo sen nimi saa minut hereille, yksin kun emme ole mitään."

Erja Rinne, Kotipizza

Email 2.9.

"Olet sinä Heikki ihmemies."

Johannes Partanen, Tiimiakatemia

Email 5.9.

"Genressään parasta mitä Suomessa on kirjoitettu ja vertailukelpoinen myös kansainvälisesti. Kirjan vahvuuksia ovat selkeys, havainnollistavat taulukot ja kuvat, persoonallinen ja taustasi mukaan tuova ote. Tarjoat todella näkemyksen etkä vain vastauksia. Kirja herätti paljon ajatuksia. Johtajuuden ja työelämän taivaanrantojen maalaamisessa sinun pensselisi ovat hienovaraisimmasta päästä mahdollistaen yksityiskohtaisia sivalluksia ja selkeitä tavoitettavissa olevia horisontteja."

Peter Kenttä, Aalto-yliopisto

Email 6.9.

“YHTENÄ on erinomainen matkatoveri ja pohdintakumppani. Erityisen paljon pidin esitystavastasi, joka kunnioittaa lukijan älykkyyttä. Hykerryttäviä allitteraatioitasi ja muuta kielellistä ilotteluasi rakastin kautta linjan. Kirjan teemoista kummunneet pohdinnat pidensivät lukuajan moninkertaiseksi. Lisäkiitos Losadan tutkimusten tiivistämisestä.” 

Ranja Koverola, Educons

Esipuhe

Esipuhe

Esa Saarinen

"Työ on tehtävä joukolla, kilvan ja iloisella mielellä.”

Näin aloittaa akateemikko Kustaa Vilkuna teoksensa Työ ja ilonpito vuonna 1946. 

Se on kirja, johon palaan toistuvasti. Vilkunan kansatieteellinen, näkemyksellisesti välkehtivä ja voimaannuttava kuvaus sykkii kunnioituksen ja innoituksen henkeä suomalaista työtä kohtaan. Hän maalaa värein ja kuvastoin, jotka löydän Heikki Peltolan käsillä olevasta voimateoksesta, ihmisen ja työn arvonannon tinkimättömän ja elähdyttävän hengen.

Yhtenä kiteyttää sanoiksi sen, mistä työssä on pohjimmiltaan kyse: hyvän tekemisestä toisillemme, hyvän elämän luomisesta työn kautta. 

Kyse on tavasta hahmottaa, mistä on kysymys. Ihmisen voivat toimia "joukolla ja iloisella mielellä", kuten Vilkuna sanoo. Tai olla niin tekemättä, olla luomatta toisilleen ”hohtoa ja nostetta”, kuten Heikki sanoo. On surullinen tosiasia, että Vilkunan vision vastaisesti työelämässä usein tyydymme valjuihin versioihin itsestämme ja liu'umme laimeuksien lukkoihin. Ylärekisterin innostusvaihtoehtojen sijasta työelämän käytännöt ajautuvat uomakipitykseksi alarekisterin ehdoin ja ilman syvempää mieltä.

Miksi anteliaisuus, kannustavuus, arvonanto, kiitollisuus ja ilonpito koetaan asiaankuulumattomiksi työn ympäristössä? Miksi positiivisuus on negatiivista? Miksi työ ei organisoidu ihmisissä olevien kätkettyjen voimavarojen vapautukseksi yhteisen hyvän eteen? Tähän kysymykseen Heikki luo valokeilan, jonka kirkkaus avaa kevään.

Heikin tekstin vetävä tyyli sekä hänen otteensa rento vauhdikkuus ja asiantuntevuus saavat tosiasiat lentoon ja näkemykset elämään. Oivallukset sinkoilevat maaleihinsa ilman tärkeilyn häivää. Tämä kirja on raikkaan rohkaiseva, realistisen optimistinen taisteluhuuto ja analyysi uudistushakuisesti virittyneen työelämän puolesta. Se on ihmisuskoisen työn vapauttavan ylevöittävä manifesti. 

Heikki osoittaa oman mielen johtamisen valtavan vipuvoiman. Hän tuo esiin, miksi on perustavan tärkeää toimia joukolla eli yhtenä (Heikin sanoin), kilvan eli hyvään pyrkien ja iloisella mielellä eli innostuneella latauksella. Se tarvitaan tulosten tähden, mutta ei pelkän taloudellisen tuloksen tähden, vaan ylevämmän elämisen tähden, ihmisenä olemisen tähden. Meidän tulee elää toistemme rinnalla, toisiamme tukien, mutta myös toisilta voimaa saaden, toisten kantamina kohti parasta meissä.

Itse uskon, että useimmat ihmiset haluavat tehdä hyvää työtä, synnyttää onnellista elämää itselleen ja muille. Ihmiset haluavat luoda omaa tulevaisuuttaan rakkaittensa ja kanssakumppaniensa kanssa. Tämän myönteisen energian jäsentäminen, sen elävöittävä esiin hahmottaminen ja käyttöön vapauttaminen on oman työni tarkoitus. Se on positiivista arjen filosofiaa, joka uskoo, että yrityksen etu on vahvistaa ihmisten kykyä tuottaa työssään onnellista elämää itselleen ja toisille.

Työelämän kova-arvoiset ja hyiset tuulet kuitenkin ruoskivat ihmisiä erilleen toisistaan, usein myös toisiaan vastaan. Järjestelmän ottaessa yliotteen ihminen välineellistyy. Arvokas elämä edellyttää kuitenkin enemmän kuin hikistä kipitystä jatkuvasti karkaavien tulostavoitteiden perässä. Tarvitaan merkitystä, välittämistä, kuten Heikin ohella toinen oman ajan Suomen keskeinen ihmisuskoinen työajattelija, Pekka Himanen, on tähdentänyt – jos todella halutaan saada jotakin kunnollista aikaan. On lopulta pelkkää tervettä järkeä todeta, että kestävästi komea tulos ei ole mahdollista ihmisiä kaventamalla. Pakko, pelko ja pompotus voivat lyhyellä tähtäyksellä tuottaa hyvääkin tulosta, pitkällä tähtäyksellä eivät.

Inhimillisyys on tuotantovoima, arjen onnen avain, joka kannattaa aktivoida. Kun ihmisten ymmärrys toisiaan kohtaan tunnetasolla syvenee, yhteistyö alkaa luistaa paremmin – usein maagisesti paremmin. Kun riittävän monissa ihmisissä käynnistyy riittävän vahvana samansuuntaisten, keskinäisvahvistavien myönteisyysvoimien yläkierre, ihmeitten tie avautuu.

Se tie ei ole utopiaa, vaan faktaperusteisesti hahmottuva uudistumislinja, jota on tutkittu tieteen menetelmin. Perusteet ovat kokemuksessa ja käytännössä, siinä mitä tapahtuu todella. Tämä kirja kiteyttää kristallisesti keskeisimmät läpimurrot, jotka on tehty uudistettaessa työtä ja johtamista ihmisuskoiseen suuntaan. Kirja kertoo älystä, jota siinä työssä tarvitaan: sosiaalisesta älystä, joka auttaa ihmisten välisten voimien ymmärtämisessä, systeemiälystä, jota tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamisessa sekä henkiälystä, jonka kautta mielekkyyden kokeminen nousee sille kuuluvaan arvoon.

Kun julkaisimme Ensio Miettisen kanssa kirjan Muutostekijä reilu kaksikymmentä vuotta sitten, eräs huomattava suomalainen teollisuusjohtaja totesi, että ilman uudistumista kirjan kuvaaman ihmisuskoisen johtamisen ja työkuvan suuntaan olemme turmion tiellä.

Yllättäen kirjastamme kuitenkin tuli pienimuotoinen bestseller. Samalla lähti liikkeelle oma työni organisaatioita valmentavana filosofina saaden kaikupohjaa varsinkin osana Nokian ihmeen ajan superlatiivista nousua.  Omalta kannaltani katsoen Nokian Dream Team -kauden toimintatapa oli perusteissaan täysin suomalainen ja nojautui sille hengen filosofialle, jonka nostattamisesta ja vaalimisesta on pysyvästi kysymys.

Sillä kuten J.K. Paasikivi kerran totesi, "institutsionit" vieraantuvat ihmisistä. On löydettävä uudelleen henki, jota Kustaa Vilkuna kuvaa ja Muutostekijä kuvasi: ihmisen hengen ja yhteistyön innoittava ja iloitseva, uudistumiskykyinen laulu suomalaisen tulevaisuuden hyväksi.

On tullut aika jälleen räjäyttää tekevä ja toimiva, iloitseva ihminen esiin näennäisnäppäryyksien ja latistavien järjestelmämääreitten alta.

Heikki Peltola näyttää suunnan.

Kesällä 2011

Esa Saarinen
filosofi

Puhe

Heikki Peltolan puhe YHTENÄ –kirjan julkistustilaisuudessa Marskissa 24.08.2011 

Hyvät ystävät 

Haluan kiittää jokaista teitä erikseen siitä, että olette tulleet juhlistamaan uuden kirjaani ilmestymistä.  

Tämä on kuudes kirjani ja kaikki ne on julkistettu puolen kilometrin säteellä tästä paikasta: ensimmäinen Royalissa, toinen Tornissa, kolmas toimistollamme Bulevardilla, neljäs Tony´s Delissä ja viides Savoyssa.  

Aloin hahmottelemaan tätä opusta neljä vuotta sitten ja yli kolme vuotta meni kirjoittamiseen. Lähtökohtana oli ajatus, jonka sain Pafoksella Esa Saarisen seminaarissa 1996: mikä tahansa ryhmä ihmisiä pystyy saamaan aikaan paljon enemmän kuin yleensä saa. Halusin selvittää ja oppia ymmärtämään, mitkä tekijät estävät yhteistyötä ja mikä saa sen toimimaan, sykkimään. 

Olen työni puitteissa nähnyt huikeita esimerkkejä siitä mitä syntyy kun ihmiset  ”puhaltavat yhteen hiileen”. Mielenkiintoista on, että ihmiset voivat silloin paremmin ja ovat tohkeissaan. Moni ajattelee syyn ja seurauksen väärinpäin. Toki onnistumiset innostavat, mutta minusta asia on nimenomaan niin, että syttyneet ihmiset saavat enemmän aikaan.  

Alussa paikallistin seitsemän keskeistä tekijää yhteistyössä, mutta lopulta päädyin kaavioon, joka on esitetty kirjan sivulla 119. Tulokset riippuvat latauksesta, jolla ihmiset toimivat ja lataukseen vaikuttaa kolme asiaa: ihmisten yhteys toisiinsa, systeemi jolla toimitaan ja ehkä tärkein: tarkoitus. Kun tarkoitus on kirkas ja yhteinen, ihmiset voivat keskittyä oleelliseen. Tarkoitus ajatellaan usein vain sanana tai lauseena, mutta minulle se on tunne ja voimaa, joka saa asiat tapahtumaan. Joka haikailee tarkoituksensa perään, ei ehkä ole sisäistänyt tekemisensä tarkoitusta. 

Toinen tärkeä kuvio on esitetty sivulla 82. Se kuvaa Minä Oy:n organisaatiota. Lähden siitä ajatuksesta, että elämämme laatu riippuu siitä, millaisia ovat suhteet toisiin ihmisiin, niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä. Tein vuosia sitten mielestäni tärkeän oivalluksen, että suhde työystäviin on erittäin tärkeä asia sekä elämän laadun että tulosten takia. Kun suhteet ovat kunnossa, ihmiset venyvät huikeisiin tuloksiin, ja kun välit ovat huonot, paha mieli kerätään mieleen ja puretaan joko asiakkaisiin tai rakkaisiin. Molempia näkee. 

Kolmas tärkeä kuvio on sivulla 88. Kehitin sen Marcumin ja Smithin kirjasta Egonomics. Kirja lähtee siitä, että ego ei ole hyvä eikä paha asia, se on työkalu, jota voi käyttää hyvin tai huonosti. Ego ei ole mitään kiinteätä, aina samanlaista, vaan se elää ja muuttuu tilanteen mukaan. Olemme eri tilanteissa erilaisia ja muutos voi tapahtua todella nopeasti. 

Egoa voi olla liikaa ja silloin ihmisestä tulee itsekäs, piittaamaton, itsevarma, röyhkeä ja jäärä. Jokainen tuntee tällaisia ihmisiä ja minäkin voisin muutaman mainita, mutta en nyt mainitse. Liika ego tekee ihmisestä ylimielisen ja huonosti kuuntelevan. Hänen mielessään ei ole tilaa toisille.  

Kaikissa ryhmissä on muutama tyyppi, joka rakastaa itseään enemmän kuin säännöt säätävät ja laki määrää. Aika usein tämä henkilö sattuu olemaan esimiesasemassa. Hän kuvittelee asemansa perusteella voivansa määrätä mitä ihmiset ajattelevat, mutta toisen tunteita ei voi määrätä. Toki niihin voi vaikuttaa, mutta ei päättää. 

Öykkäreitä inhotaan ja monet kysyvät tuskastuneita, millä heidät saisi kuriin. Ikävä kyllä monet ylimieliset ihmiset ovat tehokkaita ja aikaansaavia eikä heitä ehkä kannatakaan yrittää liikaa hillitä. Minusta kyse on siitä, millainen käytös ryhmässä sallitaan ja millaiseen käytökseen puututaan. Huonoon käytökseen pitää puuttua, muuten ryhmä menettää ryhtinsä! 

Suuri oivallus oli minulle se, että tulosten kannalta liian suuriegoisia suurempi riesa ovat henkilöt, joilla on liian vähän egoa. Nämä ihmiset välttelevät vastuutaan ja vähättelevät itseään. He käyttävät vain osaa kyvyistään. 

Näen tällaisia ihmisiä paljon. Heidät on usein alistettu ja pantu ruotuun ohjeilla tai he vain kuvittelevat, että kaiken kieltävät ohjeet ovat olemassa. Aloin käyttää heistä nimitystä alimieliset, mutta sitten rupesin epäilemään, onko tällaista sanaa suomen kielessä. Soitin Kielitoimiston ja kysyin asiaa. Minulta kysyttiin nimeäni ja kun sanoin sen, naishenkilö vastasi: merkitään sana alimielinen Heikki Peltolalle, se on oikein hyvä sana. 

Kun olen työssäni katsellut ihmisiä, alimielisten ryhmä on todella iso ongelma työyhteisöissä. Heitä voi olla ryhmästä yli puolet. He ovat passiivisia ja tekevät työnsä panematta itseään likoon.   

Mitä pahaa tässä on? Se, että olemalla apaattinen ihminen tuhlaa elämänsä. Jokainen vastaa jokaisen tekonsa seurauksista, mutta alimieliset kuvittelevat, että syy heidän onnettomuuteensa on jonkin muun: esimiehen, systeemin, eduskunnan tai EU:n. Tämä on vastuuton asenne! 

Ikävä kyllä monet systeemit perustuvat siihen, että ihmiset kuuliaisesti noudattavat annettuja ohjeita. Tämä johtaa hirvittävään inhimillisten voimavarojen tuhlaukseen. Kun ihminen vain noudattaa ohjeita, ei synny hyvää työtä ja palvelua vaan suorite, jota ehkä pystytään mittaamaan, mutta joka ei sytytä ketään. 

Samasta syystä monet systeemit mieluummin kuihtuvat ja kuolevat kuin muuttavat toimintatapojaan ja uudistavat rakenteitaan. Esimerkkejä tästä löytyy lehdestä joka päivä.  

Kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa puhun siitä, miksi ihmisen on tärkeätä pitää työstään. Kirja alkaa ajatuksella, että ihmisen on hyvä olla silloin kun saa tehdä arvostamiensa ihmisten kanssa sellaista mistä pitää. Yli miljoona suomalaista kokee joutuvansa tekemään työtä eikä heillä ole hyvä olla työpaikalla. Tässä on jotakin pahasti pielessä. Tämä ei ole kenenkään etu, ei Suomen, ei henkilön itsensä eikä hänen rakkaidensa. 

Ei tästä voi syyttää pelkästään työnantajia tai tyhmiä esimiehiä. Monet ihmiset ovat ymmärtäneet väärin mistä työssä on kyse. Kaikkea työtä tehdään siksi, että joku tarvitsee sitä mitä me teemme. Työ on toisten auttamista, palvelemista eikä mikään pakkopaita, josta pitää kärsiä kunnes pääsee eläkkeelle. 

Silloin kun ihmisessä on sopiva määrä egoa, hän on nöyrä, luottavainen, utelias ja tosi. Hän kuuntelee toisia, joustaa ja haluaa toimia toisten kanssa, mutta ehdottomasti myös osaa pitää puolensa. Tämä on tärkeätä: Vahva ryhmä syntyy siitä, että ryhmän yksilöt saavat olla vahvoja eikä siitä, että kaikki taipuvat toisten tahtoon.  

Neljäs tärkeä kuvio ja termi on sivulla 85: pelivara. Yhteistyössä pitää lähteä siitä, että kukaan ei voi yksin asettaa ehtoja yhteistyölle eikä kukaan saa tehdä mitä lystää. Yksilön vapaus ei johda hyvään yhteistyöhön vaan sekasortoon. Kuri pitää olla! Aina on asioita, joita ei saa tehdä ja ihmisten pitää ymmärtää tämä. Peleissä on säännöt, organisaatioilla ohjeet, näyttelijällä käsikirjoitus ja soittajilla nuotit. Ne ovat raamit, johon jokaisen pitää oma toimintansa sopeuttaa. Ratkaisevaa on, että ihmiset tajuavat, että aina voi tehdä paremmin kuin edellytetään. Kukaan ei laita rajoja sille, miten hyvin voi soittaa tai näytellä.  

Pelirajan alarajasta päättävät toiset ja tähän on kaikkien tyytyminen. Kuvion idea onkin, että pelivara joustaa ylöspäin ja väitän, että useimmat aliarvioivat oman pelivaransa. He kuvittelemme mahdottomaksi sellaisiakin asioita, jotka ovat mahdollisia, mutta joita kukaan ei uskalla yrittää. 

Mahdottoman toteutumista kuvaan sanalla ihme. Ihme on asia, johon kukaan ei oikein usko ennen kuin näkee sen toteutuvan.  

Itse uskon, että elämä on täynnä ihmeitä ja niitä tehdään nimenomaan yhdessä. Arjen rynkytyksessä mielellä on taipumus kaventua ja jäädä jumiin. Meillä kaikilla on taipumusta sekä ylimielisyyteen että alimielisyyteen. Vähättelemme sekä itseämme että toisia. Haluamme todisteet ennen kuin ryhdymme toimeen kun pitäisi liittoutua toisten kanssa, ryhtyä toimeen ja hankkia todisteet osoittamalla tekojensa kautta, että mahdoton on todellakin mahdollista. 

Meillä ihmisillä on voima sytyttää ja sammuttaa toiset ja molempia teemme kaiken aikaa. Jokaisessa kohtaamisessa on ihmeen mahdollisuus, mutta useimmiten ihmeitä ei synny. Kysyn miksi näin on ja vastaan: ei ainakaan siksi, että ihmiset eivät tahdo tai osaa tehdä ihmeitä. Jokainen tahtoo olla ryhmässä, joka synnyttää jotakin huikeaa. 

Olen aivan varma, että jokainen tahtoo ja osaa tehdä yhteistyötä, jos tahtoo. Väitän, että syy epäonnistumisiin on siinä, että olemme oppineet etsimään ratkaisua yhteistyön haasteisiin korvien välistä eikä nenien välistä. Halusin tässä kirjassa tutkia nimenomaan yhdessä onnistumista ja mitä se edellyttää. Vähän itsekin hämmästyin huomatessani, että yleensä yhteistyö onnistuu siinä mielessä, että syntyy se mitä on tarkoitus synnyttää. Valitettavasti usein syntyy myös sellaista, mitä kukaan ei tahdo eikä ole tilannut. Ja usein ihmisten mielissä vaikeudet korostuvat kohtuuttomasti.  

Ratkaisuni yhteistyön nostamiseksi yhtenä tekemiseksi on: yhdessä onnistuminen edellyttää, että ryhmän jäsenillä on kykyä säätää ego niin, että yhteinen tarkoitus toteutuu. Kukaan ei voi kuitenkaan säätää toisen egoa, jokaisen on tehtävä se mitä hän voi tehdä. Eikä tätä voi tehdä pakottamalla, edes itseään. 

Kun ihmisen virittyvät toisten taajuudelle, alkaa ymmärtää myös itseään paremmin. Liian usein ihmiset haluavat muuttaa toisia eivätkä tarkistaa omia oletuksiaan. Itse asiassa meidän pitää olla koko ajan valmiina tarkistamaan uskomuksiamme. Oletusten hankaluus on, että omia oletuksiaan pitää faktoina. Alamme uskoa, että asiat todella ovat niin kuin oletamme niiden olevan. 

Tämä kirja perustuu laajaan aineistoon, se ei siis ole pelkkä mielipidekirja. Tein kotiläksyt ja lähdeaineistossa esittelen 36 kirjan keskeisen sisällön ja osaltaan ne kiistattomasti todistavat yhteistyön valtavaa ja pääosin piilossa olevaa voimaa. Neljä isoa teemakokonaisuutta ja koulukuntaa haluan tässä yhteydessä nostaa esiin: 

Ensiksikin sosiaalisen älyn käsite, jonka tunneälyn kehittäjänä tunnetuksi tullut Daniel Goleman hienosti kiteyttää kirjassaan Sosiaalinen äly. Siinä osoitetaan, että ihminen on tarkoitettu yhteistyöhön eikä toimimaan yksin. 

Toinen koulukunta tutkii positiivista psykologiaa ja se on aika tuore ilmiö psykologian kentässä. Kun aikaisemmin tutkittiin mielen vikoja ja puutteita, parantaa sairaita mieliä, nyt huomio alettiinkin kohdistaa mielen mahdollisuuksiin ja auttaa mieltä olemaan terve.  

Kolmas on suomalainen oivallus ja salissa istuvat sen oppi-isät Raimo Hämäläinen ja Esa Saarinen. Systeemiäly on käsitteenä esitetty 2002 ja on minusta haastava ja keskeinen avaus yhteistyön nostamisessa uudelle tasolle. Se on käsite, jota ilman todellista syvää yhteistyötä on vaikea kuvitella olevan. 

Neljänneksi nostan henkiälyn käsitteen, jonka englantilainen Danah Zohar esitteli 1990-luvun lopulla. Siinä on kyse merkitysten kokemisesta, arvoista. 

Lisäksi haluan erikseen mainita fyysikko David Bohmin ja idealistiseksi pragmaatikoksi itseään kutsuva tutkija Peter Sengen. Heidän kirjoistaan ja elämäntyöstään tulin vakuuttuneeksi, että yhteistyön ongelmat ovat sisäsyntyisiä, pääosin itse aiheutettuja. Ihmiskunnan keskeiset haasteet eivät liity talouteen vaan mieleen.  

Me synnymme elämään toisten kanssa ja tarvitsemme toisiamme elämän kaikissa vaiheissa, mutta me opimme itsekeskeisiksi. En halua käyttää sanaa itsekkyys, koska se on leimaava ja usein kohdistuu toisiin ihmisiin. Harva meistä on omasta mielestään itsekäs. Aikamme ruokkii itsekeskeisyyttä ja sen äärimmäistä muotoa narsismia. Oma tulkintani on, että itsekeskeisesti ajatteleva ihminen tekee eniten vahinkoa itselleen, sillä hän ei osaa nauttia siitä voimasta, jota toisilta saamme. 

Kirjan perusviesti painottuu niihin mahdollisuuksiin, pieniin asioihin, joita jokainen voi tehdä omassa elämänpiirissään. Toisiin kytkeytyminen on voiman lähde ja edellyttää kykyä tarkistaa omia oletuksiaan työstä, toisista, johtamisesta, yhteistyöstä ja koko elämästä.  

Tämä kirja painottuu työelämään, mutta ei rajoitu pelkästään siihen. Tarkastelussa on elämä kokonaisuutena. Minun mielestäni elämää ei voi pilkkoa palasiin, eri osat vaikuttavat toisiinsa enemmän kuin ymmärrämme. Jos työssä on kurjaa, tunne siirtyy vapaa-aikaan ja toisinpäin.  

Tämä on myös hyvin omakohtainen teos. Kerron tarinoita, jotka olen kokenut. Mukana on oma synnytykseni äitini kertomana ja isäni viimeiset sanat 2007. Iisalmen aluesairaalassa 5.4.2007 lausutut sanat ”Nyt on hyvin” ajattelin laittaa kirjani nimeksi, mutta kun kerroin tästä ajatuksesta eräälle ystävälle, hän sanoi, että ei sellaista nimeä voi kirjalle laittaa, kun maailmassa on kaikki päin helvettiä.  

Olen tyytyväinen tähän nimeen YHTENÄ, jonka keksin 31.1.2011. Nimi on kaksitahoinen: puhun yhtenä tekemisestä sekä siinä mielessä, että ihmiset toimivat enemmän kuin yhdessä, mutta myös siinä mielessä, että yksilö toimii ehjänä ja kokonaisuuteen sopivalla tavalla. 

Kirjan tekeminen on mitä suuremmassa määrin yhteistyötä. Moni ajattelee, että kirjaa kirjoitetaan yksin, mutta kirjoittamisessa on vahvasti mukana toiset ihmiset ja heidän ajatuksensa. Ja yhteistyötä kirja on mitä suurimmassa määrin siinä vaiheessa, kun käsikirjoitusta aletaan muokata lukupaketiksi.  

Minulla oli valtava onni saada pätevä ja mukava kumppani, Karoliina Yli-Kerttula. Hän teki uskomattoman hienon työn tämän kirjan kanssa ja teki vain kirjaa parantavia ehdotuksia. Ja miten tyylikkäästi hän ehdotukset esittikään. Ea Söderberg loihti aivan mahtavan ulkoasun, paljon paremman kuin uskalsin toivoa. Kirja on minusta kaunis ja luettava ja ”minun väriseni”.  

Lisäksi kiitän WSOYprota siitä, että olette kelpuuttaneet minut pätevään talliinne.  

Vielä haluan kiittää ystävääni Esa Saarista, jota ilman tätä kirjaa ei olisi. Esa kirjoitti esipuheen, joka minusta yksin riittää perusteeksi hankkia tämä kirja. Esa on työllään raivannut tietä, jota muiden on helppo kulkea perässä. Hänen ansiokseen minä laitan monet Suomen huikeimmat menestystarinat. Esan usko ihmiseen on poikkeuksellisen vahva ja kaikki, jotka olette Pafos-seminaarissa olleet, olette kokeneet, mitä itselle voi tapahtua hyvien voimien vaikutuksesta. On ollut suuri kunnia työskennellä tällaisen hahmon kanssa. 

Tämä kirja on ylistys yhteistyölle. Toivon, että tämä kirja antaa sitä lukeville ihmisille voimia ja vahvistaa uskoa yhdessä tekemisen mahdollisuuksiin. Koko ajan tämä usko on koetuksella. Maailma on jotenkin hirvittävän rikki. Itse olen täysin vakuuttunut, vakuuttuneempi kuin aloittaessani tätä urakkaa, että ihmisten välissä oleva voima on olemassa ja sitä pitää vaalia. Silloin kun sen saa aktivoitua, syntyy uskomattoman hienoja asioita. 

Kiitos, että tulitte. Muistan tämän illan aina. 

Kuvia

YHTENÄ -kirjan julkistusjuhla 

Marskissa 24.08.2011