Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Tilaa

Jokaisella on juttunsa

Heikki Peltola

Jokaisella on Juttunsa

Se nostaa mistä syttyy

(Edita 2007)

 

Ajatuksia syttymisestä, mestaruudesta ja elämän nosteesta

Motto: 

"Muusikon on saatava soittaa, taiteilijan täytyy maalata, runoilijan pitää kirjoittaa, että hän voisi elää itsenään. 
Mitä ihminen voi olla, sitä hänen on saatava olla."

Abraham Maslow

  • Älä anna kenenkään tuhota itseäsi. Älä edes itsesi. s. 16
  • Työtä voi ja sitä pitää tehdä hurmoksessa, hengästyttävän innostuneena. Ei pidä tyytyä vähempään. Ei kannata tuhlata sitä tekemällä sellaista työtä, missä ei ole riemumielin mukana. Vaihtoehdot työssä kitumiselle ovat: vaihda ajatuksia tai vaihda työtä. s. 17
  • Mieli voi muuttua sekunnissa. Kun ihminen alkaa nähdä jonkin asian toisin, hän alkaa toimia toisin. s. 18
  • Työ ei ole tauti, josta pitää parantua. Se on puu, jonka tulee kantaa herkullisia hedelmiä. s. 19
  • Ulkoa pakotetut muutokset ovat aina pinnallisia, tilapäisiä ja usein tuskallisia. s. 21
  • Ihan liian monelle työ on pakkopaita, jonka joutuu viisi kertaa viikossa pukemaan päälle. Yli miljoona suomalaista astelee joka arkiaamu työpaikalleen ahdistuksesta raskain mielin. He kokevat joutuvansa tekemään työtä olosuhteiden pakosta, eivät saavansa tehdä sitä. s. 23
  • Työn liikaa hallitsema elämä ei voi koskaan olla täyteläisen onnellista. Myyntiennätykset ja tulosparannukset eivät voi koskaan samassa mitassa tuottaa täyttymystä ja kohonnutta elämäntuntoa kuin kiireetön oleminen ja juhlahetket rakkaiden kanssa. Jokainen mieleltään terve ihminen tajuaa, että elämällä on tarjota enemmän kuin työtä vuorotta. s. 24
  • Työtä inhoavalla on yhtä surkea kohtalo kuin sillä, joka pakenee elämänsä tyhjyyttä työhön. Molemmat ovat sielultaan rampoja. s. 24 
  • Työ voi tempaista meidät korkeuksiin tai lyödä maahan ja viedä kaiken. Molempia se tekee taukoamatta: sytyttää ja sammuttaa, innostaa ja lannistaa. s.24
  • Työn oikea paikka on sydämessä. Työtä pitää tehdä tunteella ja suurella sydämellä, mutta tunteille pitää olla muitakin kohteita kuin työ. s. 25
  • Emme täysin tajua, mitä meille on tapahtumassa. Yksilön havahtumista hankaloittaa se, että ihmiset hänen ympärillään ovat ihan samassa liemessä ja tilanne alkaa tuntua normaalilta. s. 26
  • Jo pelkkä ongelman kirkas tiedostaminen on tärkeä askel kohti ratkaisua. s. 27
  • Kun ihmisiltä kysyy, mitä työpaikalla pitäisi muuttaa, kehittää, parantaa, tehdä toisin, ani harva löytää asian, jossa vastaaja itse joutuu muuttamaan omaa käyttäytymistään tai ajatuksiaan. Olemme taitavia näkemään asiat niin, että syyt ja syylliset epäkohtiin ovat yli kolmen metrin päässä minusta = asioita, joille minä en tehdä voi mitään muuta kuin valittaa. s.28 
  • Tie ei ole tukossa. Vastaus vain ei löydy sieltä, mistä ihmiset sitä etsivät. s. 28
  • Kun olet kirjoittanut ajatuksesi, voit katsoa niitä. Otat kirjoittamasi ajatukset paljon vakavammin kuin ohikiitäneet ajatusvälähdykset. s. 30
  • Keskinkertaisuuteen tyytyminen on seurausta väärinymmärretystä vaatimattomuudesta. Terveet ihmiset haluavat haasteita, he eivät halua vain olla olemassa, vaan tehdä jotakin sellaista, mitä pitävät tärkeänä. s. 33
  • Työtä tehdessään ihminen joutuu jatkuvasti valitsemaan, kumpaa kumartaa: pomoa vai asiakasta. Valinta tehdään niin nopeasti, että sitä ei edes ehdi mieltää valintatilanteeksi. s. 34
  • Hierarkia ehkä tarkoitettiin kuvaamaan työnjakoa, mutta pian se muuttui ihmisten mielissä ihmisen arvon mittariksi. s. 34
  • Ihmisellä on kyky rakentaa järjestelmiä, mutta myös pätevyys purkaa niitä. s. 37 
  • Suuri osa työn aiheuttamasta tuskasta ei johdu siitä, että työ olisi liian vaikeata, vaan siitä, että ihminen ei joko osaa työtään tai hän ei haasta itseään oppimaan. Vaatimukset sinänsä eivät meitä uuvuta. Ne uuvuttavat vain silloin kun koemme vaatimusten olevan niin kohtuuttomia, ette emme usko niistä selviävämme. s. 41
  • Aikaansaannoksesi ovat yksinkertainen tapa arvioida osaamisesi tasoa. s. 42 
  • Jos pyrit täydellisyyteen, olet pulassa. Jos mikään ei sinulle riitä, olet oravanpyörässä eikä mikään määrä onnistumisia tee sinua tyytyväiseksi. Täydellisyyden tavoittelijan on turha edes haaveilla onnellisuudesta, sillä hän on oman tyydytystyranniansa uhri. s. 43
  • On syytä tehdä ero onnellisuuden ja tyytyväisyyden välille. Tyytyväisyys on suhteellista, onnellisuus ei. Elämä ei ole täydellistä, mutta silti voit nauttia siitä että elämää on. s. 43
  • Luova toiminta kuluttaa voimia enemmän kuin ihmiskoneena toimiminen. Innostumishurmoksen jälkeinen krapula tarvitsee palautumisaikaa. s. 46
  • Huippuhetket ovat osa elämää, mutta jos rakentaa elämäänsä niiden varaan, takuuvarmasti turhautuu ja menettää otteensa elämästä. Suurimmatkin tähdet ovat lavalla vain pienen osan ajastaan ja esiintymisajastakin pieni osa on aplodeja. s. 47
  • Mestaruus ajatellaan helposti maalina, tien päänä, paikkana tai tilana, johon kerran päädymme. Todellinen mestaruus on paremminkin asenne, jolla teemme työtä hetkestä hetkeen. Se on herkkä yhdistelmä rohkeutta ja nöyryyttä, loputonta itseensä tutustumista, tekemällä oppimista ja rajojensa siirtämistä. Mestaruus ei ole mahdollista, jos rämpii päivästä toiseen pikkuhuolien suossa. s. 48
  • Rappeutuneet aivot rapauttavat mielen ja tekevät ihmisestä itseään toistavan olennon. Luovuuttaan pelkäävä ihminen käpertyy omaan koloonsa kieriskelemään omissa kuvitelmissaan. Kaikki uusi on hänelle uhka, jota pitää pelätä ja yrittää kaikin keinoin torjua. Mitä enemmän hän pelkää, sitä enemmän muutos sattuu. Mitä enemmän sattuu, sitä enemmän hän pakenee. s. 53
  • Omaksumamme oletuksen mukaan työ on työtä eikä siihen kuulu leikki. Työtä pitää tehdä, koska sitä pitää tehdä. Myy aikasi, ole paikalla, tunne vastuusi, tee tehtäväsi, anna kaikkesi. Vastineeksi saat palkkaa, aseman ja arvostusta sen verran kuin sinun katsotaan ansaitsevan. s. 56
  • Uusi työoletus lähtee siitä, että on olemassa asioita, jotka kiinnostavat sinua, sytyttävät, herättävät henkiin. Haluat tehdä käsilläsi jotain tai käyttää päätäsi. Haluat auttaa sairaita tai kirjoittaa, myydä koteja tai pitää kauppaa. s. 56
  • Yksilöllisyyden korostaminen on johtanut itsekkyyden kulttuurin kukoistamiseen. Työyhteisöissä itsekkyyttä ei ole pelkästään hyväksytty, sitä on suorastaan pönkitetty monin tavoin. s. 66
  • Itseensä käpertyvä ihminen yrittää saada maailman toimimaan oman mielensä mukaan. Mutta maailma ei ole toivekonsertti, se on kehno kuuntelemaan ja toteuttamaan toiveita, jotka eivät kuulu sen suunnitelmiin ja luontaiseen kulkuun. s. 67 
  • Työ on yhdessä tekemistä, mutta jos se alkaa liikaa muistuttaa tarpomista ihmissuhteiden suossa, itseensä käpertyneet ovat saaneet työpaikalla ylivallan. s. 72
  • Lähtökohta tulisi olla, että ihmisten yhteisöissä jokainen saa olla oma itsensä, mutta kukaan ei tietenkään saa tehdä mitä lystää. Jokainen saa pitää puolensa ja jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, mutta kenelläkään ei ole oikeutta vaatia sellaisia etuoikeuksia, jotka edellyttävät toisten alistamista ja kutistamista. s. 72
  • Öykkärimäisesti, kovakorvaisesti ja itseriittoisesti toimiva johto maksaa kovaa hintaa käyttäytymisestään, sillä se ei saa ihmisiä puolelleen. s. 72
  • Viidennen tason johtaja on ihminen, jolle ei tulisi mieleenkään ottaa omiin nimiinsä yhdessä rakennettu menestys, mutta hän ei epäröi ottaa omalle kontolleen virheitä pieleen menneistä hankkeista, koska hänellä ei ole paineita esitellä kenellekään kiiltävää kilpeään. s. 72
  • Rahan vallan kasvaminen on tehnyt kaiken epävakaaksi ja epävarmaksi ja olemme joutuneet luovuttamaan kohtalomme kasvottomien ja ennakoimattomasti toimivien omistajien ja markkinavoimien käsiin. Puolestamme päätetään jossain muualla. s. 73
  • Tekninen kehitys pakottaa jokaisen meistä opettelemaan sellaisia uusia taitoja, joihin meillä ei ole luontaisia valmiuksia, kiinnostusta tai edellytyksiä. Olemme työn yksinkertaisten rutiinien suorittamisessa koneiden armoilla arkoina ja epävarmoina. s. 74
  • Uupumisen ensioireet ovat, että ihminen tympääntyy ja työstä katoaa ilo, mutta tunnollinen ihminen paahtaa urakan loppuun vaikka väkisin. s. 74
  • Työuupumus iskee helpoimmin kiltteihin, herkkiin ja ahneisiin ihmisiin. Kiltteihin siksi, että he eivät sano ei, herkkiin siksi, että he aistivat ja ovat valmiita kantamaan harteillaan koko rykmentin murheet, ahneisiin siksi, että he eivät osaa lopettaa ajoissa vaan haluavat kyltymättömästi enemmän ja enemmän. s. 75
  • Työuupumusta on verrattu taisteluväsymykseen. Sinä päivänä kun sotilaat alkavat uskoa hävinneensä sodan heitä on vaikea saada taistelemaan. s. 76
  • Uupumisen syyt ovat syvällä työyhteisön tavoissa toimia ja kaikki yhteisön jäsenet ovat "tartunnan saaneita" ja alttiita menettämään työkykynsä. Syiden jäljet johtavat kiistattoman selvästi huonoon johtamiseen. Kun tavoitteet ovat epäselvät, organisaatiota muutellaan liian usein, vaatimukset ovat kohtuuttomat ja resurssit täysin riittämättömät, yksilön mahdollisuudet selviytyä ovat heikot. s. 76
  • Pelon ilmapiirissä ihminen tottelee ja tekee tehtävänsä, mutta käyttää vain pientä osaa kyvyistään. s. 78
  • Kun ihminen kokee inhimillisen arvokkuutensa olevan uhattuna hän taistelee vastaan joko aktiivisesti käyttäytymällä vihamielisesti tai ilkivaltaisesti tai heittäytymällä passiiviseen vastarintaan, toimimalla kuin orja. s.80
  • Työpaikoilla arvostusta ei saa ottamalla vaan ansaitsemalla. Aseman voi saada, mutta ei arvostusta. Ihmiset osaavat kyllä käyttäytyä muodollisen arvostavasti korkeassa asemassa olevia kohtaan, mutta todellinen kunnioitus ja luottamus edellyttävät enemmän. s. 89 
  • Menemällä samassa roolikaavussa kaikkiin tilanteisiin törmäämme takuuvarmasti seinään. Vika ei kuitenkaan ole seinässä. s. 89
  • Maine, valta, raha ja kunnia eivät tee elämästä suurta. Elämämme mitta ei ole se mitä olemme saaneet kahmittua itsellemme vaan se mitä olemme tehneet niille, joiden kanssa olemme eläneet. s. 90
  • Kynä ja paperi ovat mahtavia apuvälineitä itsensä johtamisessa. Ne rakentavat ällistyttävän tehokkaasti sillan omaan mieleen, suoran yhteyden itseen. s. 95
  • Mielellä on taipumus paljastaa itsensä, jos sen antaa niin tehdä. Tämä kuitenkin edellyttää, että ihminen osaa tarkkailla omaa mieltään tuomitsematta ja puuttumatta peliin kommenteillaan. Tosiasioihin ei saa otetta, jos niitä pelkää, haluaa kaunistella tai jos alkaa syytellä tai syyllistää itseään. s. 96 
  • Tavoitteena on vapautua mielen itse tehdyistä kahleista, ei koristella nykyistä selliä siedettävämmäksi tai vaihtaa vankilaa. s. 97
  • Itsetuntemus ei saa tarkoittaa itsekeskeistä kieriskelyä oman mielen sokkeloissa, se on loputonta oppimista elämän ihmeellisestä ja monimuotoisesta liikkeestä ja itsestä. Itsensä johtamisessa yritetään viime kädessä vapautua huolten kuormasta ja pienistä ja ahtaan itsekkäistä motiiveista. s. 97
  • On tärkeää, että elämässä on tarpeeksi aikaa ihmisille ja asioille, joita rakastaa. Jos ei viikon aikana ole syttynyt mistään, jos ei ole kokenut elämän liekin tulisesti lepattavan, on elänyt erämaassa ilman vettä. s. 98
  • Työn rakastaminen ei vähennä tai uhkaa elämää kohtaan tuntemaa intohimoa, päinvastoin tuo hohdokkuutta yhteen tärkeään elämän osaan. s. 98
  • Ihminen voi tulla taitavaksi siinä mistä pitää, mutta hän vain harvoin voi kehittyä mestarilliseksi sellaisessa mitä ei rakasta. s. 99
  • Jos ei tartu asioihin tänään niihin tuskin koskaan tulee tarttuneeksi. Lykkäämistä on todella vaikea lopettaa. Kiteytä siis asiat, joita haluat kohentaa ja tartu tuumasta toimeen. s. 100 
  • Meillä ihmisillä on taipumus jäädä kiinni menneen elämämme huippuhetkiin tai rakentaa elämämme toiveunien varaan. Molemmissa tapauksissa suora yhteys elämään katkeaa ja alamme elää mielikuviemme maailmassa. Muistoissa eläminen voi olla miellyttävää, mutta se ei ole sitä, mistä elämässä on kyse. s. 101 
  • Työ on haluttu saada näyttämään tuotteiden ja palveluiden tekniseltä tuottamiselta, jossa tunteita ei ole, tarvita eikä ainakaan näytetä. Mutta tuntevat ihmiset reagoivat tunteella. Me loukkaannumme huonosta kohtelusta, me haluamme arvostusta, odotamme muutakin kiitosta hyvästä työstä kuin säännöllisen palkkapussin ja pikkujoulut. s. 102 
  • Jos johtaja ei osaa tai halua kuunnella ihmisiä, hänen on turha kuvitella saavansa heidät puolelleen. s. 102
  • Kun konsertissa katsoo mestariviulistin soittoa, on lähes mahdoton tajuta, kuinka monta tuntia vingutusta on vaatinut ennen kuin Mozartin saa soimaan niin, että kuulijan iho nousee kananlihalle. s. 105 
  • Mestariksi ei kasva asettamalla houkuttelevan tavoitteen itselleen ja unelmoimalla sen toteutumisesta, vaan paremminkin oppimalla rakastamaan harjoittelua. s. 106
  • Kehittyminen tapahtuu pienin askelin, yleensä niin pienin, että omaa etenemistään ei juuri edes huomaa. Ensiaskeleet oppii usein helposti ja nopeasti, mutta sen jälkeen tallotaankin eteenpäin tasankoa. Maisema ei vaihdu eikä häikäise. Jos tylsistyy tasangolla kulkemiseen, ei ole valmis kulkemaan matkaa mestariksi. s. 106
  • Tavoitteiden saavuttaminen on tärkeätä, mutta elämän suolaa se ei ole. Meitä opetetaan monin tavoin palvomaan palkintoja ja huippuhetkiä, mutta neljännenkin kultamitalin jälkeen tulee ennemmin tai myöhemmin arki. s. 108
  • Mestari ei niinkään harjoittele oppiakseen jonkin taidon, vaan harjoittaessaan taitoaan hän oppii lisää. Kirurgi ei harjoittele suorittaessaan leikkauksia, hän harjoittaa taitoaan ja oppii jokaisessa leikkauksessa. s. 111
  • Mitä suurempaa pelko on, sitä enemmän puheet ja teot pomon edessä ja hänen selkänsä takana poikkeavat toisistaan. s. 128
  • Määrämuotoinen kehityskeskustelu on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta usein hengeltään enemmänkin hiostava kuulustelutilaisuus, jossa alempi tekee tiliä ylemmälleen kuin keskustelu, jossa kaksi tasavertaista, toisiaan kunnioittavaa ammatti-ihmistä yrittää yhdessä löytää keinoja saada homma rullaamaan paremmin. s. 128
  • Ihmisen mieli toimii niin, että toistaessamme jotakin ajatusta tarpeeksi monta kertaa mielessämme alamme uskoa siihen. Emme enää pidä ajatustamme oletuksena, vaan totuutena, varmana tietona, jonka todenperäisyyttä tai tarkoituksenmukaisuutta ei tarvitse edes miettiä. Jäämme helposti jumiin omiin uskomuksiimme. s. 133
  • Järjestä pääsi tai pääset järjestäsi. s. 145
  • Työn tekeminen vie paljon vähemmän aikaa kuin kuvittelemme. Suurin osa työajastamme menee jahkailuun. On arvioitu, että 50-80 prosenttia työhön käyttämästämme ajasta on pelkkää puuhastelua, mielen tyhjäkäyntiä, jossa ei synny yhtään mitään: ei ainakaan sitä mitä tarvitaan tai on tarkoitus saada aikaiseksi. s. 146
  • Työtilan järjestämisellä on uskomattoman iso vaikutus työtehoon ja työn tekemisestä nauttimiseen. Läjät pöydällä kuormittavat mieltämme ja hajottavat huomioitamme paljon enemmän kuin ymmärrämme. Ne muistuttavat tekemättömistä töistä ja saavat meidät tuntemaan syyllisyyttä. s. 149 
  • Kun närkästystä tai innostusta ei ole tapana näyttää, ihminen oppii ja tottuu tähän, mutta eivät kaikki tunteet silti kuole. Tukahdutetut tunteet kutistavat ihmisen pienemmäksi kuin hän on, mutta ei hän itse välttämättä edes huomaa omaa kutistumistaan. s. 153 
  • Mitä enemmän työt ovat aivotyötä, jossa tarvitaan luovuutta ja innostusta, sitä enemmän työn tulokset riippuvat siitä, kuinka vireänä ihminen pystyy työtään tekemään. s. 153 
  • On luovuttava sellaisista ajatuksista, jotka tekevät työstä tylsää rutiinia ja istutettava tilalle ajatuksia, jotka auttavat innostumaan siitä mitä teemme. s. 154 
  • Tylsät aivot tuottavat tylsää todellisuutta. s. 155
  • Kun teet sitä mikä on mielestäsi ehdottoman välttämätöntä, et tarvitse porkkanoita etkä piiskaa, et komentelua etkä valvontaa. Sinun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, ei edes itsesi, ollaksesi innostunut. Työn tarkoitus kantaa ja sisäistetty näkemyksesi pitää sinut syttyneenä. s. 156
  • Työinnon tappaa se, että suoritat rutiineja mekaanisesti, olet vain osin mukana siinä mitä teet. Minkä tahansa asian latautunut tekeminen herättää sinut henkiin. s. 156
  • On eri asia olla itsekäs kuin pitää puolensa. Itsekkyys on sisään päin kääntynyttä, enemmän tai vähemmän neuroottista itseensä käpertymistä. Puolensa pitäminen sen sijaan tarkoittaa, että ihminen pitää kiinni oikeudestaan olla ihminen eikä suostu elämään toisten ehdoilla, alistumaan toisten saneluvaltaan. s.158
  • Tavoitteena ei tulisi olla, että tulet suureksi, vaan että elät suuresti. Suuresti eläminen ei tarkoita sitä, että tavoittelet henkilökohtaista suuruutta ja pyrit kaikin keinoin sitä kohti vaan sitä, että teet epäitsekkäästi sitä mistä sytyt ja minkä osaat. Tämä johtaa suuruuteen. s.159
  • Kodeissa, koulussa ja työpaikoilla elää elinvoimaisena kulttuuri, jossa jokainen virhe on epäonnistuminen ja huomautuksen tai pikku puhuttelun paikka. Huomiomme ei luontaisesti kiinnity siihen, minkä teimme oikein, vaan siihen, mitä emme osanneet. s. 164 
  • Työn tarkoitus ei ole välttää virheitä vaan tehdä ihmeitä, synnyttää ällistyttäviä asioita, saada asiakkaat haukkomaan henkeään. Mitä enemmän pelkäämme ja välttelemme virheitä, sitä epätodennäköisemmin uskallamme tavoitella ihmeitä. s. 164
  • Elämän saa kyllä kulumaan onnea odotellessa tai menneitä muistellessa, mutta en kutsuisi sellaista elämiseksi, paremminkin elinajan kuluttamiseksi. s. 165
  • Jos ihminen ei rakasta työtään, työ tuhoaa hänet. Jos työtä tekee vain siksi, mitä työn avulla saa, elämä on pinnallista ja onttoa, monta kerrosta elämää jää näkemättä ja kokematta. Jos palkkapäivä on työn kohokohta, ihminen on kutistanut itsestään orjan. s. 165
  • Noste on henkistä voimaa, joka ei näy, mutta tuntuu. Se syntyy ryhmässä, jossa vallitsee syvä luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri. s. 168
  • Nosteen vastakohtia ovat latistaminen ja pyrkyryys. Latistaminen vie ihmisiltä voimat ja halut yrittää. Pyrkyryys taas johtaa keskinäiseen kilpailuun ja yhteispeliin, jossa jokainen pelaa enemmän omaan pussiinsa kuin yhteiseen. Toisen voitto on tässä pelissä toisen tappio. s. 168
  • Ihmisten tehdessä jotain yhdessä joko syntyy tai kuluu energiaa, ihmiset joko nostavat tai latistavat toisiaan. Nostattavia asioita ovat luottamus, reiluus, toisten arvostaminen ja välittäminen, latistavia taas pelokkuus, itsekkyys, halveksunta, viha ja eriarvoisuus. s. 168
  • Ryhmässä, jossa noste toimii sinkoilee uusia ideoita ja ihmiset silmin nähden energisoituvat toistensa seurasta. Lannistavassa ryhmässä on asiallisen apaattinen tunnelma. Tunteita ei näytetä, omia näkökantoja ei uskalleta esittää, koska pelätään torjuntaa. s. 168
  • Jokainen ihminen on enemmän kuin hänestä näemme. Näemme vain pienen kaistaleen tämän hetkistä olemusta, emme kehityshistoriaa, joka ulottuu tuhansien vuosien taa, emme tulevaisuutta, joka eri muodoissaan jatkuu pitemmälle kuin ajatuksemme kantaa. s.178
  • Uskomuksemme eivät paljastu siinä mitä sanomme. Ne paljastuvat koko komeudessaan ja karmeudessaan siinä, miten elämme ja miten kohtelemme toisiamme ja itseämme. s.178
  • Yhdessä tekeminen ei ole periaatteessa vaikeata. Me kaikki odotamme tai toivomme hyvältä yhteistyöltä suurin piirtein samoja asioita s. 178
  • Selän takana puhuminen on jokaisen mielestä vastenmielistä silloin kun hän on itse kohteena. Sen pitää tuntua yhtä tunkkaiselta silloin kun sitä tekee itse. s. 180
  • Jos kaikilla työpaikoilla todella elettäisiin todeksi ne ohjeet, joita tarhan tädit ovat meille opettaneet, miljoona suomalaista ei ehkä kituisi niin paljon työssään. s. 180
  • Murheiden kuorma kevenee jo pelkästään sillä, että kuormasta poistaa asiat, joille ei voi tai tahdo tehdä mitään ja kiinnittää kaiken huomion niihin ongelmiin, joille pitää tehdä jotain. Suuri osa huolistamme katoaisi, jos emme pitäisi niitä yllä ajattelemalla niitä. Yritämme tehdä itseämme tärkeäksi voivottelemalla isoon ääneen ongelmiamme. s. 181
  • Tekemisen luonne muuttuu, jos kääntää huomionsa täytyy-tehdä -asioista tahdon-saada-aikaan -asioihin. On ihan eri asia tehdä asioita sisäisistä tarpeista kuin ulkoisesta välttämättömyydestä. Ensin mainittu tehdään siksi että jotain puuttuu itseltä, jälkimmäinen siksi, että saadaan syntymään jotain arvokasta. s. 181
  • Minun Juttuni on se, mikä saa sinut syttymään. Sen jäljille pääsee kiteyttämällä sen, mitä rakastaa, minkä osaa ja mitä tahtoo saada aikaan. On todella tärkeätä tietää mikä saa sydämemme sykkimään ja sielumme laulamaan, mutta yhtä tärkeätä on ymmärtää, että toiset ihmiset syttyvät jostakin muusta. s. 181
  • Liikaa korostetaan sitä, miten olemme erilaisia ja mikä meitä ihmisiä erottaa. Liian vähän, aivan liian vähän puhutaan siitä mikä meitä yhdistää, sitoo toisiimme ja on meille yhteistä. s. 182
  • Elämä on yhdessä tekemistä, yhteyksien luomista ja ylläpitämistä. Yhteyden voi luoda tai katkaista. s. 182
  • Työtä tekemällä luomme maailmaa, jossa ihmisten on joko hyvä olla tai paha olla. Maailma on kotimme ja jokainen tarvitsee tilan olla se mikä on ja tehdä sen mikä hänen täytyy. Yhteinen asiamme on huolehtia, että kaikilla tuo tila olisi. s. 182
  • Kiteyttäminen, dialogi ja omaohjaus ovat ne taikakalut, joista syntyy tekemisen hurmos, noste ja mestaruus. s.183
  • Maailma on niin monimutkainen, että ymmärtääkseen sitä on itse pysyttävä yksinkertaisena ja nöyränä. s. 183
  • Kokemukseni ja vakaumukseni on, että jokaisella ihmisellä on oma Juttunsa, ja se Juttu on lähempänä kuin luulemmekaan. Se löytyy menemällä kohti sitä, mikä sytyttää sydämesi. s. 183
  • Lakkaa tulemasta, aloita oleminen. Aloita nyt. s. 185