Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/modules/mod_k2_content/helper.php on line 419
 
 

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/views/itemlist/view.html.php on line 107

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Warning: Creating default object from empty value in /home2/superval/public_html/nostetuotanto.fi/components/com_k2/models/item.php on line 596

Tapanani ei ole juhlia merkkipäiviä, mutta jokainen kirjani on ollut juhlan paikka.

Seitsemäs kerta tätä lajia toissapäivänä Arkadia Bookshopissa oli minua syvästi koskettava kolmetuntinen. Paikalla oli valtava joukko vain mukavia ihmisiä ja tunnelma lämmin. Viisi kertaa kerroin kirjani synnystä ja vastasin ihmisten kysymyksiin. Ja ennen kuin tilaisuus oli ohi, tuhannet ihmiset olivat saaneet tiedon kirjajuhlista sosiaalisesta mediasta.

Miettiessäni mitä ihmisille sanon yksi sana nousi ylitse muiden. Puheeni keskeisin viesti olikin, että suomen kielen tärkein sana on me.

Tuo sana luo ihan erilaatuisen tunteen kuin sana minä. Me avaa mielen ja vahvistaa sitä, minä sulkee ja eristää sen. Meidän on opittava tajuamaan ja toimimaan meistä eikä minästä käsin. Joskus me tarkoittaa tuhansia ihmisiä, joskus meitä kahta, joskus meitä kaikkia seitsemää miljardia.

Me on voimasanoista väkevin. Se nostaa, voimaannuttaa ja vapauttaa mielen. Me on olemisen pienin yksikkö, minä vain sirpale.

Ihminen tarvitsee toista sekä hädän että ilon hetkinä, jakamaan elämän taakkaa ja riemuitsemaan sen runsaudesta. Ilman toisia olemme pahasti vajaita.

Tuhat tulimmaista!

Olen aina pitänyt aforismeista. Ja sanoja rakastan - tai tarkemmin ilmaisten lumoudun asioista, joita sanoilla kuvataan.

Ensi sunnuntaina julkaistava seitsemäs kirjani Tuhat tulimmaista! sisältää tuhat (1000) ajatelmaa, joista puolet olen julkaissut Facebookissa ja toisen puolen kirjoissani ja kirjoituksissani. Olen ollut ahkera Naamakirjassa ja varsinkin aamuisin tykkään heittää jonkin ajatuksen.

Muutamat ystäväni alkoivat ehdottaa ajatusteni julkaisemista kirjana. Pitkään vastustelin, mutta viime elokuussa sitkeä suostuttelu ja lähes imelä imartelu tehosi niin, että keräsin ajatukseni kasaan ja pyysin graafikkonero Marjaana Virtaa antamaan kirjalle ilmeen.

Kirja on minuinta minua, erilaista kuin aikaisemmat tietokirjani. Sen alaotsikko on heikismin helmiä. Heikismi on Emilia Lahden aivotuotos ja helmiksi ajatuksia alkoi nimittää Pertti Korhonen. Heikismi on minun tapani kokea ja ilmaista asiat. Se on toivon mukaan suoraa ja raikkaasti helmeilevää, vähän vekkulia. Siihen kuuluu ei missään nimessä kuulu, että jonkun toisen pitäisi ajatella samalla tavalla.

Ajatelmat on ryhmitelty avainsanan mukaan aakkosjärjestykseen alkaen aamusta ja päättyen - kuinkas muuten - yöhön. Lukuohje on: avaa mistä vaan ja anna vaikuttaa. Jos et voimaannu, siirry seuraavaan kohtaan niin kauan kunnes tuntuu, että maailmassa on kahvat ja täällä on hyvä elää. 

Sanat ja ajatukset tehoavat vasta kun ne muuttuvat tunteiksi ja teoiksi. Siksi "Tuhat tulimmaista!" ei ole lukukirja, vaan tekokirja. Youtubessa voi käydä maistelemassa kirjan ajatuksia. Kerrassaan mainio musiikki on Petteri Sariolan sormista.

Oman toiveeni kiteytän kirjan viimeisessä lauseessa näin: "Toivon, että tämän kirjan sanat muuttuvat lukijan mielessä siiviksi, jotka nostavat hänet korkeuksiin."

Kirjaa saa 20.1. alkaen joko kirjakaupoista tai tekijältä hintaan 18,50 euroa sisältäen postituksen.

Hämmentynein mielin olen seurannut keskustelua työurien pidentämisestä eläkeikää nostamalla ja kilpailukyvyn parantamisesta palkkoja alentamalla. Molemmat tyrmättiin, mikä tuskin ketään yllätti.

Työelämän kehittämiseksi tarvitaan aitoa ja syvällistä dialogia. Pitää mennä paljon syvemmälle kuin näitä ehdotuksia tehtäessä tai niiden torjunnassa mentiin. Työhön tarvitaan nyt uusi eetos. Sen keskiössä ei ole raha, vaan ihmiset yhdistävä tarkoitus.

Tutkimusten mukaan suomalaisten suhde työhön on kaksijakoinen. Puolet suomalaisista joutuu käymään töissä, mutta toinen puolikas kokee onneksi edelleen saavansa tehdä työtä. Moni liittää työhönsä aitoa intohimoa, kokee kutsumusta ja tajuaa, miksi työtään tekee. Heille ammatti on tärkeä osa identiteettiä ja sitä harjoitetaan hyvillä mielin.

Ollakseen mielekästä työ tarvitsee tarkoituksen. Sellaiseksi ei riitä rahapula. Tarkoitus pitää määrittää tarpeista käsin eikä itsestä. Työn tarve tulee toisilta ihmisiltä.

Liian moni tankkaa mielensä täyteen apeita ajatuksia ja menee töihin kesät talvet samalla tylsällä asenteella, vaikka maailma ympärillä myllertää. Tietokoneen ohjelmat päivitetään useammin kuin aivojen ajatukset. Pahaa oloa puretaan työystäviin ja asiakkaisiin tajuamatta, että näin toimien menettää itse eniten. Jokainen joutuu kantamaan oman kuormansa.

Ei kuitenkaan riitä, että yksilöt päivittävät oman ”työpäänsä”. Monessa organisaatiossa fokus on viritetty kapeasti ja itseriittoisesti. Suoritusta mitataan ja onnistumista arvioidaan lyhytnäköisesti ja kylmäkiskoisesti.

Tarkoitusta ei voi työntää ihmisiin. Ihmiset eivät syty ja veny, jos heidän edellytetään sitoutuvan sellaiseen, jonka kokevat vääräksi tai turhaksi. Tarkoitus imeytyy ihmisiin organisaation tavasta toimia. Se näkyy siinä, mistä palavereissa puhutaan, mitä pidetään tärkeänä, mistä palkitaan ja mistä rangaistaan.

Raha on syy käydä töissä, mutta ei riitä työn tarkoitukseksi eikä siitä siis ole työn eetoksen sokkeliksi. Ihminen tarvitsee muutakin kokeakseen olevansa ihminen. Numeroilla ei voi ilmaista ihmisen arvoa, päinvastoin. On havaittu, että halu mitata ja laittaa asioita järjestykseen ei lisää, vaan vähentää arvostuksen kokemista. Ihminen ei tarvitse perusteita tehdäkseen sitä, mitä pitää todella tärkeänä. Miksi työ on alistettu mittarien mielivaltaan?

Tarkoitukseen vaikuttaa moni asia. Yksi tärkeimmistä on tunne, että voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Tämä on oiva ohjenuora työelämän kehittämisessä. Ei se tarkoita, että ihmiset saavat tehdä mitä lystäävät ja päättää kaikesta. Se mahdollistaa yhteistyön ja velvoittaa siihen. Kaikki työ on lopulta yhteistyötä.

Kun työ määritellään tarpeista käsin, tarkoitus on ihmiset yhdistävä voima. Se on mitä mainioin työn uusi eetos.

Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun perustimme Esa Saarisen kanssa Nostetuotanto Oy:n. Halusimme intohimoisesti muuttaa tapaa tehdä työtä ja johtaa ihmisiä niin, että ihmisten tavalliset työtiistait tuntuisivat vähemmän työltä ja enemmän elämiseltä. Määrittelimme työn tarkoitukseksi ihmeiden tekemisen.

Toteutimme yli sata sähäkkää seminaaria (Pafos, Inter, Henkinen johtajuus, Työn uusi anatomia jne.), mutta kirjani "Hikeä ja hurmosta" ilmestyttyä keväällä 2000 luentokysyntäni kasvoi niin, että oli luontevaa keskittyä siihen. Esa aloitti Teknisessa korkeakoulussa professorina.

Aika ei ole muuttanut tavoitetta. Haluamme edelleen rohkaista ihmisiä tekemään ihmeitä. Siihen tarvitaan innostuneita ihmisiä, mutta myös selkeä ja sytyttävä systeemi. Ihmeitä ei synny, jos ihmiset kahlitaan kapeilla tavoitteilla käyttämään vain pientä osaa kyvyistään. Niitä syntyy, kun systeemi ei estä vaan vapauttaa ihmiset tekemään sitä, mitä halutaan saada aikaan.

Ihmeiden tekeminen haastaa muuttamaan johtamiskäytännöt. Alistamalla johdetut ihmiset tekevät korkeintaan sen mitä vaaditaan, mutta eivät ihmeitä.

Tilanne on parantunut, mutta työmme on kesken. Edelleen on liian paljon organisaatioita, joissa ei ymmärretä omaa parasta. Ihmeitä ei synny käskemällä, vaan vapauttamalla ihmiset.

Tarkoitus on voima, joka yhdistää ihmiset. Jos se puuttuu tai on väärä, ihmiset tuhlaavat aikaansa ja elämänsä tekemällä sitä, mitä pyydetään eivätkä sitä, mitä voisivat tehdä: ihmeitä!

Nyt jos koskaan tarvitaan ihmeitä tuottavaa nostetta ja hohtoa. Pitää uskaltaa asettaa tavoitteeksi se, että tuotetaan ihmeitä eikä tavallisen hyvää.

Oleellinen termi ihmeiden synnyttämisessä on lataus. Siitä riippuu, mitä syntyy. Lataus riippuu oletuksista, joita meillä on elämästä, ihmisistä ja tekemisestä. Niitä muuttamalla muuttuvat tulokset.

Kukaan ei pysty yksin tekemään ihmeitä, mutta yhdessä pystymme kaikkeen siihen, mitä yhdessä tahdomme tehdä. 

Kiitän sydämestäni kaikkia niitä, jotka ovat olleet rinnallamme etsimässä keinoja ihmeiden tekemiseen. Matka on ollut MAHtava, mutta kesken!

Kukaan ei voi ratkaista yhtään isoa ongelmaa yksin. Eikä monimutkaisiin ongelmiin yleensä ole yksinkertaista ratkaisua.

Ihmisten välisessä yhteistyössä ratkaisun avaimia pitää etsiä kolmelta suunnalta: ihmisten suhteista toisiinsa, systeemistä eli tavasta jolla toimitaan ja tarkoituksen kirkastamisesta. Kun kaikki kolme napsahtaa kohdalleen, alkaa tapahtua ihmeitä. 

Periaatteessa tämä on yksinkertaista, mutta ei aina käytännössä. Tiellä on monta tuhtia tukkia ja osa on sellaisia, että kukaan ei edes näe niitä. 

Homma ei toimi, jos ihmisten välit ovat tulehtuneet, systeemi on liian tiukka tai löysä tai jos yhteistä tahtoa ei ole. Usein kaikki kolme kurjuutta toteutuu.

Kun yhteistyötä haluaa parantaa, kannattaa kysyä ihmisiltä, minkä he olettavat olevan ongelma ja miten he haluaisivat tilannetta muuttaa. 

Joskus varsinainen ongelma on piilossa. Kukaan ei näe sitä, mutta kun se paljastetaan, kaikki tunnistavat sen. 

Poliittista keskustelua seuratessa tulee paha olo. Ei edes yritetä etsiä hyviä ratkaisuja vaan syytellään toisia ja usein vähättelevään sävyyn. Kuka haluaa työskennellä tällaisessa ilmapiirissä tai pystyy sellaisessa parhaimpaansa? Ainakin osa politiikan näkyvästä osasta on toki teatteria, jossa ei oikeasti olla niin typeriä ja vastuuttomia kuin tuntuu.

Minun käsitys hyvästä yhteistyöstä ei pidä sisällään tosiasioiden kaunistelua, epärehellisyyttä, vehkeilyä, toisen panettelua. Sellaisesta ei koskaan synny sitä, mitä yritetään synnyttää. Se on inhimillisten voimavarojen tuhlausta ja anteeksi vaan, myös hirveän lapsellista ja lyhytnäköistä. Ongelmia ei pidä siirtää tulevaisuuteen vaan yrittää ratkaista ennen kuin niistä tulee isoja.

Ihan väkisin alkaa pukata uutta kirjaa kun vuosi on kulunut edellisen julkaisemisesta. Ja vanhojen kirjojen uusintapainoksiakin on toivottu. Harkinnassa on kaksi ekaa joko päivitettynä tai näköispainoksena.

Monena aamuna olen herännyt johonkin ajatukseen, joka tahtoo tulla ulos. Facebookiin niitä kirjoittelen ja peukkuja nousee. Tänään kirjoitin: 

Joskus saa tehdä juuri sitä mitä rakastaa. Usein joutuu tekemään sellaista, mistä ei pidä. Hetkessä eläminen on sen rakastamista, mitä kulloinkin on tekemässä. Lapsi osaa tämän luonnostaan, mutta me aikuiset tuhlaamme hetkiä muistelemalla mennyttä ja jahtaamalla unelmaamme.

Aika on vain ajatus, jota tarvitsemme kun nyt ei riitä. Vain nyt voi rakastaa, ei äsken eikä sitten kun.

 

Eilisen aloitin näin:

Ihmisyyden mitta eivät ole suuret sanat vaan pienet teot.

 

Huomenna perjantaina päivystämme toimistolla uuden lattian ja yhteistyön kunniaksi. Intotalon ihanat ihmiset Päivi Partanen, Heidi Moilanen , Ollis Leppänen, Makke Leppänen ja Timo Hyväri tuovat vastedes hyvää energiaansa Bulevardin bungaloviimme. Kymmenestä kuuteen ovi on auki ja koetaan kohtaamisen ihmeitä. MAHtavaa!

Luovan vyöryn vallassa. Alkanut jo pohtia seuraavaa kirjaa ja ollut ehkä turhankin aktiivinen Facebookissa. Sain Saarisen Esankin lopulta astumaan ns. sosiaalisen median tunnetuimman maan kamaralle. Näin Esa kuvailee eilisessä kirjeessään: 

Kirjauduin juuri Facebookiin pitkän empimisen ja pohdinnan jälkeen. Lopullinen 
ratkaisu syntyi taas kerran keskustelussa Heikin kanssa. Heikki Peltola, 15 
Pafos-seminaarin mies ja suuri rinnalla kulkija, ei suositellut eikä 
ei-suositellut E. Saariselle liittymistä, koska valinta on jokaisen oma, mutta 
"sinun kohdallasi pääriski on, että innostut poskettomasti siitä energiasta mikä 
Facebookissa pyörii sinun kosketuspiirissäsi", Heikki sanoi.
 

Itse tykkään Facebookin sähköisestä dynamiikasta. Siellä ei hiota ja viilata jokaista sanaa, vaan heitetään mitä milloinkin mieleen tulee. Monia lennokkaita keskusteluja on tullut käytyä. Ajatustenvaihdon hyvä puoli on, että jokainen esiintyy nimellään ja kuva tuo jännää läheisyyttä.

Olen linjannut henkilökohtaisen FB-tiliini niin, että kutsun tai hyväksyn kavereiksi vain tuntemiani ihmisiä. Pari poikkeusta tähänkin sääntöön on, jos olen vakuuttunut, että kyseessä on hyvä tyyppi.

Tänään puhumaan Jyväskylään. On mukavan kutkuttavaa kohdata ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan asia, joka minusta koskee ja koskettaa jokaista ihmistä. Oma elämäsuhde pitää päivittää monta kertaa päivässä eikä vain kriisin kohdattuaan. Mieli on tuoretavaraa. Siitä pitää pitää huolta.

Jo yli sata on peukuttanut Nostetuotannon FB-sivua. MAHtavaa!

 

 

Tervetuloa Nostetuotannon uusituille sivuille! Toivon, että innostavaa lukemista löytyy. Palautetta otan vastaan kiitollisena - tai no, ainakin yritän ottaa opiksi.

Keväällä Bulevardin toimistomme lattiaremontti vei fokusta ja voimia, mutta nyt ollaan entistä ehommassa tilassa uutta luomassa. Jaamme tilan Intotalon väen kanssa. "Open housea" suunnitellaan alkusyksyksi ja nimeä tilalle samalla funtsaillaan...

Keskikesän vietin Jaalanmaalla lepäämällä ja latautumalla syksyn työrupeamaan, jonka starttasin tarkentamalla tarjontaani. Luentoja, työpajoja, kohennusohjelmia ja henkilökohtaista ohjausta olisi tarjolla. Ja kirjoja.

Luentojen teemoihin ja kohennusohjelmiin olen tehnyt pieniä viilauksia, mutta samalla asialla ollaan: haluamme olla mukana luomassa toimintaa, joka tuntuu on oikeasti on MAHtavaa. Luentoteemoissa uutta on avunanto strategian muotoilussa. Olen sitä työtä kyllä tehnyt koko ajan, mutta en ole sitä täällä mainostanut. En siis laadi strategiaa vaan sparraan = rohkaisen ihmisiä etsimään yhteistä tahtoa ja autan muotoilemaan sen sytyttävään muotoon.

Lataus+ -työpajaa olen hiukan hionut saatujen kokemusten perusteella ja homma toimii koko ajan paremmin. Seuraava avoin työpaja on Bodomin kartanossa perjantaina 5.10., mutta vedän niitä työyhteisöille ja järjestöille. MasterClass sopii johto- ja muillekin ryhmille ja ryhmälle johtajia. Nostekuuria vedän edelleen kun osastolle pitää saada uutta puhtia. Sitähän löytyy kun vähän kaivaa. Mentologi on ihan henkilökohtaista ohjausta, jossa minun mallissani voi olla myös ryhmä läsnä.

Jos ei näistä löydy sopivaa, niin sitten räätälöidään sopiva sessio. :) 

Syksyllä muuten tulee 15 vuotta täyteen Nostetuotantoa ja saapas näkee, mitä keksimme asian juhlistamiseksi. Olen penkonut arkistoja ja monessa mukavassa on tullut mukana oltua. Erityisen kiitollinen on siitä, että on saanut tavata kirjaimellisesti tuhansia hohdokkaita ihmisiä. Samalla isolla asialla on enemmän kuin usein oletetaan: pitämässä ihmisen puolta. Mutta työ on kesken, nyt ei hitto soikoon hellitetä yhtään.

Lupaan yrittää nyt aktivoitua blogin kirjoitteluun. Facebookissa olen kyllä aktiivinen milloin minkäkin asian kommentoija. Kaveriksi hyväksyn kahdella ehdolla: vain sellaisia, jotka olen tavannut ja kuva pitää olla kun se on naamakirja. 

Ps. Lisäsin sivuille nostemestarin myös sanaston. Pelkästään sen lukemalla saa aika hyvän käsityksen mitä edustan.

Alkuvuonna olen kiertänyt puhumassa yhteistyöstä. Olen innoissani saamastani vastaanotosta ja palautteesta. Yhteistyö on kuuma teema ja sitä tarvitaan nyt kun ajat ovat monella tavalla haasteelliset.

Eilen annoin haastattelun talouslehteen ja minulta kysyttiin mm. käytännön ohjeita, miten kirjani ajatuksia voisi toteuttaa johtamisessa. Vastasin, että yritän välttää yksinkertaisten temppujen luettelemista. Oleellista on ymmärtää, mistä ihmisten johtamisessa on kyse ja mistä ei ole. Listat hyvien johtajien ominaisuuksista ovat aina aika tekopyhiä. Ihmisen pitää johtajanakin olla oma itsensä ja ottaa tilanne huomioon.

Johtamisessa pitää luottaa ihmisiin ja uskoa ihmeisiin. Ihmisissä on taito tehdä ihmeitä. Esimies ei yksin pysty paljon tekemään, mutta hän pystyy yksin paljon estämään alistamalla ihmiset toteuttamaan pomon tahtoa.

Page 1 of 2